Totisesti, totisesti ajan riento on julma. Eihän siitä ole kuin kolmisen viikkoa, kun toive hyväosaisten palkka-alesta syntyi keskuuteemme niin kovin elinvoimaisena.
Presidentti Sauli Niinistö oli juuri paheksunut uudenvuodenpuheessaan ahneuden ja itsekkyyden lisääntymistä. Hän pohti, voisiko joskus jostakin edusta jopa luopua.
Ennen puhetta presidentti oli jo lähettänyt hallitukselle kirjeen, jossa hän pyysi 160 000 euron vuosipalkkionsa leikkaamista viidenneksellä noin 126 000 euroon.
Yleisesti arveltiin, että kyseessä oli tasavallan arvojohtajan hienovarainen vinkki kansakunnan hyväosaisille, että mitäpä jo seuraisitte perässä.
Vaan eipä ollutkaan. Ei sinnepäinkään!
Tällä viikolla maakuntamatkalla Lappeenrannassa harmistuneen oloinen presidentti kiisti, että olisi ollut haastamassa ketään yhtään mihinkään.
Tuli vaikutelma, että Niinistö otti etäisyyttä projektiin, joka ei mennyt aivan putkeen.
Ainakaan hyväosaisen eliitin kärkikaarti, firmajohdon kultapossukerho, bonusruhtinaat ja optiokeisarit eivät ole presidentin oletetulle esimerkille korvaansa lotkauttaneet.
Ei ole ilmoittanut vapaaehtoisesta palkanalennuksesta Koneen Matti Alahuhta (vuositulot 4 211 369 euroa), ei UPM-Kymmenen Jussi Pesonen (3 429 504 euroa) tai Nokia Renkaiden Kim Grahn (2 897 002 euroa), eikä kukaan muukaan siitä muutaman sadan firmaruhtinaan jengistä, joka vuosittain köllöttelee suurituloisimpien ranking-listojen kärjessä ja jakaa siinä sivussa hallituspaikkoja, kultaisia kädenpuristuksia sun muita lisäeläkepaketteja keskenään – ja pistää tasaisin väliajoin suoritusportaan rupusakkia kilometritehtaalle, Pesonen viimeksi torstaina.
Herrojen mielestä firmalinnan ylimmässä kerroksessa pesivä työmies on palkkansa ansainnut ainakin.
Toisaalta sama porukka on kyllä runsaslukuisena paikalla, kun tasavallan presidentti jakaa ritarimerkkejä ja kutsuu niiden vastaanottajat juhlimaan isänmaan kallista itsenäisyyttä Linnan kristallikruunujen alle. Mutta sehän onkin aivan eri asia.
Ainoa taho, joka ryntäsi Niinistön palkka-alen peesiin on ollut eduskunta.
Siinä ei ehtinyt kestävyysvajetta sanoa, kun absoluuttisen poliittisen vainun ja räjähtävän lähtönopeuden omaava puhemies Eero Heinäluoma (sd) ilmoitti, että Arkadianmäellä presidentin huutoon kyllä vastataan.
Eikä siinä jäänyt poliittisesta tulevaisuudestaan huolehtivalle yksittäiselle kansanedustajalle muuta mahdollisuutta kuin nyökytellä.
Niinpä kun kansa jo ensi kuussa palaa edustajiensa välityksellä hyvin ansaitulta kuuden viikon joululomalta, niin se ensi töikseen ryhtyy nirhimään palkkaansa.
Samalla pannaan kuitenkin liikkeelle toinenkin projekti.
Ylen uutisten alkuviikosta tekemän selvityksen perusteella näyttää nimittäin siltä, että presidenttipuolue kokoomusta ja kristillisiä lukuunottamatta kaikki muut ryhmäpuheenjohtajat ovat sitä mieltä, että presidentin palkkio pitäisi panna verolle.
Erityisen lämmin ajatukselle on Niinistön vastaehdokas presidentinvaalin toiselta kierrokselta, vihreä ryhmyri Pekka Haavisto.
Näin ympyrä sulkeutuu: ensin Niinistö siis pyysi palkkionsa alentamista. Kohta eduskunta ehkä ilmoittaa, että presidentin palkkio olisi myös pantava verolle.
Ja siitä siis mitä todennäköisimmin seuraa, että palkkiota pitäisi ensin rivakasti korottaa.
Kyllä matematiikka on ihmeellistä!
Mutta vielä ihmeellisempää on politiikka.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö