Ensimmäinen vuosi Citroenilla alkaa kohta olla pulkassa. Omalta osaltani kaudesta jäi hyvä maku ja odotan jo luottavaisena seuraavaa. Tiimin toimintatavat ovat poikenneet aika paljon aiemmista kausista, mutta nyt ne ovat käyneet tutuiksi. On siellä tosin paljon yhtäläisyyksiäkin. Esimerkiksi se, että mekaanikot tuntuvat olevan kovia ”hölmöilemään” kaikissa tiimeissä. Kai se jotenkin kuuluu tähän rallikulttuuriin.
Ranska minulta ei oikein vielä taivu, mutta ymmärrän jonkun verran puhetta. Juuri äsken insinöörini nauroi, kun satuin sivusta kuuntelemalla ymmärtämään, millaisia muutoksia he ovat autoon tekemässä. Tapana on ollut, että välillä testeissä autoon tehdään säätömuutoksia ilman, että niitä kerrotaan etukäteen kuljettajalle. Näin kuskin asenne ja sitä kautta palaute saadaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi. Inssini mukaan heidän hommansa vaikeutuu, jos he eivät voi enää keskustella tällaisissa tapauksissa säädöistä avoimesti ranskaksi.
Vaikka kausi päättyi reilu kuukausi sitten, tuntuu että kiire ei ole ainakaan vähentynyt. Joulukuussa olen ehtinyt olla Suomessa vain neljä päivää. Kuukauden sisällä olemme ajaneet ensin kehitystestejä Portugalissa ja Englannissa, viime viikolla testasimme Ranskassa Montea varten ja nyt olemme Uumajan kupeessa lumitestissä. Tarkoitus on kokeilla autossa hieman erilaisia juttuja, sillä viime Ruotsin kisassa emme olleet täysin tyytyväisiä. Varsinaiset Ruotsin kisatestit ajamme kilpailun alla.
Kunhan testihommat saadaan tämän viikon osalta pakettiin, menemme vielä Pariisiin elokuvan ensi-iltaan. Citroen on nimittäin tehnyt tästä kaudesta 75 minuuttia pitkän dokumentin. Saattaa vähän hymyilyttää, sillä pistämme tummat puvut päälle ja ajelemme ralliautolla Champs-Elyseetä pitkin elokuvateatterin eteen, mistä matka jatkuu punaista mattoa pitkin saliin. Kuin Cannesissa konsanaan.
Itse elokuvasta en tiedä sen enempää, mutta Jyväskylän kisan yhteydessä kävimme kuvaamassa Humalamäkeä ja muita vanhoja legendaarisia pätkiä. Saapa nähdä muuten, olenko jossain pikku sivuroolissa vai jopa elokuvan pahis?
Aikataulu on joka tapauksessa taas tiukka: maanantai ja tiistai testiä Uumajassa, keskiviikkoaamuna lähtö kohti Pariisia ja samana iltana elokuvan ensi-ilta.
Kiireen sekaan on mahtunut myös FIA:n palkintogaala Istanbulissa. Jotenkin vain näki, ettei joka vuosi toistuva juhla oikein jaksa innostaa kuskeja raskaan kauden jälkeen. Omalta kohdaltani reissun mieleenpainuvin asia oli varmasti puhelimen laturin poksahtaminen kesken latauksen. Pistin töpselin seinään, jolloin kuului pamahdus ja laturin kuori halkesi ja hotellihuoneesta katosivat sähköt. Olimme paikanpäällä kuitenkin vain vajaan vuorokauden, joten virraton puhelin ei ehtinyt muodostua ongelmaksi.
Myös tallikaverikuvioni ovat ensi kauden osalta lopulta selvinneet, kun Dani Sordo tekee paluun Citikalle. Dani on luotettava ja nopea kuski. Tietysti hänet pitäisi pystyä pitämään takana kaikissa ralleissa. Asfaltilla se tulee kuitenkin olemaan kova haaste. Hänellä on taatusti nälkää päästä nappaamaan ensimmäinen voittonsa. Aiemmilta vuosilta on jo nähty, että vauhdin puolesta hänellä olisi ollut siihen eväät, mutta silloin rooli Loebin kakkoskuskina esti voittamisen.
Uskon, että tulemme ensi kaudella olemaan tiiminä todella vahva. Omalta kannaltani on tärkeintä, että aloitan kauden hyvin. Tietysti, jos me molemmat kuskit tyrimme pahasti, niin saattaahan se tiimi vielä hälyttää Loebin apuun… Oikeasti en kuitenkaan usko, että Loeb ajaa ensi kaudella enempää kuin vahvistetut neljä kisaa. Sen verran tiukka ohjelma hänellä tuntuu olevan ratapuolella.
Mutta nyt ei muuta, kuin kaikille oikein hyvää joulua ja pukkia odottelemaan!
Terveisin,
Mikko Hirvonen