Kisakausi on saatu nyt käyntiin. Ekat kaksi viikonloppua meni ihan ok, mutta sitten tuli reilun viikon musta hetki. Tällöin mistään ei oikein tullut mitään ja huonoksi onneksi juuri silloin oli pari maailmancupin kisaa.
Nyt olen yrittänyt parsia itseäni kasaan hiljaisilla lenkeillä. Pikkuisen alkaa jumi helpottaa, mutta toivoisin vielä nopeampaa helpotusta. Viikko olisi aikaa ennen seuraavaa koitosta, sillä kisaan viikon päästä sunnuntaina Livignossa pitkienmatkojen maailmancupin kisassa.
Kisa tulee olemaan varmasti kovatasoinen, minkä takia se on hyvä vireen mittari. Innolla odottelen vielä jäljellä olevat päivät, ennen kuin pääsee yrittämään huonon kierteen katkaisemista. Toistaiseksi en ole huolissani vireestä, koska harjoituskausi meni hyvin ilman ongelmia, ja ekat kisatkin vielä ihan kelvollisesti. Jossain vaiheessa se vauhti löytyy kyllä.
Oli ilo huomata kotia tullessa viime sunnuntaina, että täällä Kouvolassa vallitsi ihan kohtuulliset hiihtokelit. Ja ne ovat vain viikon aikana koko ajan parantuneet, sillä lunta on tullut joka päivä lisää. Toivottavasti samat kelit jatkuvat, kun tulen kotiin Livignon leiriltä. Saataisiin nauttia valkeasta joulusta.
Quebecin maailmancupin sprinttikisoissa oli kiva huomata, että Monalla on luisteluhiihto mennyt paljon eteenpäin. Myös kestävyyspuoli on petraantunut paljon viime vuodesta ilman, että hänen nopeus on kärsinyt hirveästi.
Uskon, että tämä lupaa hyvää MM-kisoja ajatellen, sillä siellä tarvitaan kovaa kestävyyspohjaa sprintissäkin. Monan hyvät hiihdot viittaisi siihen, että minullakin pitäisi jossain vaiheessa suksi liikahtaa, sillä olemme treenanneet aikalailla samalla tavalla. Hyvä juttu on myös ollut, että valmennettava itsekin on ollut tyytyväinen kehitykseen. Voin siis ensi kesänäkin teettää pihatöitä treenin varjolla;).
Ville Nousiainen