Omakotitaloa kauppaava kiinteistövälittäjämies kertoo kohteestaan asiantuntevasti, ystävällisesti hymyillen ja silmiin katsoen. Hän luettelee talon teknisiä yksityiskohtia sekä rakentamisessa käytettyä tekniikkaa ja pitää edelleen katsekontaktia – mutta vain ostajapariskunnan mieheen.
Nainen kyselee talosta, hymyilee hänkin ja yrittää luoda katseyhteyttä myyjän kanssa. Turhaan. Kiinteistövälittäjälle nainen on ilmaa ja mies ainoa ostajaehdokas sekä perheen rahojen käyttäjä, vaikka eihän se oikeasti näin mene.
Tapaus kaksi. Nainen menee lähipostiin hakemaan saapunutta pakettia. Kassan takana näpertää kolme myyjää, muita asiakkaita ei näy.
Nainen suuntaa tiskin äärelle ja tervehtii. Ei reaktiota.
Myyjät hipelöivät edelleen kassakonetta. Käynnissä on ilmeisesti jonkinlainen koulutus. Yksi opastaa ja kaksi kuuntelee. Asiakkaan läsnäoloon ei ole kukaan reagoinut, vaikka tämän saapuminen on takuulla huomattu.
Nainen odottaa. Viisi minuuttia, kymmenen, viisitoista.
Viimein myyjät päättävät koulutuksensa. Kukaan ei edelleenkään tervehdi, hymyile, saati katso asiakasta silmiin. Myyjä ottaa paketin saapumisilmoituksen vastaan ja pyytää allekirjoituksen. Se oli siinä. Asiakaspalvelua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan!
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia.
Jättimarketissa kymmenien kassojen rivissä on eräs myyjä, jonka kassalle hakeutuu moni asiakas. Myyjä hymyilee, tervehtii jo kaukaa ja hyvästelee. Siinä välissä ehtii vaihtaa mielipiteitä tv-sarjoista, kokkaussuunnitelmista ja säästä.
Toinen mieltä ylentävä esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta sijoittuu nuorten naisten vaateliikkeisiin. Myyjät hymyilevät sädehtien, käyvät sovituskopilla kysymässä, onko kaikki kunnossa tai kaivataanko makutuomaria. Ostosreissusta jää hyvä mieli.
Yritän tässä sanoa sitä, että sillä on merkitystä, miten asiakasta kohtelee. Toki yrmyriasiakkaalle voi kokeneenkin asiakaspalvelijan olla vaikea hymyillä, mutta yllättäen aurinkoisella käytöksellä toisenkin suhtautuminen voi kirkastua.
Jos jokin on varmaa, niin se, että en hiero talokauppoja myyjän kanssa, joka ei edes katso asiakasta silmiin. Saatika sitten tilaa toista kertaa pakettia lähipostiin, jossa minua kohdellaan kuin ilmaa.
Sitä saa, mitä tilaa.