Hämeenlinnassa Voudin kellari täyttyi ääriään myöten Suomen pelatessa Yhdysvaltoja vastaan. Konkarit Kapanen ja Nummelin johdattivat Suomen vaikeuksien kautta voittoon, ja kansa kellarissa huusi ja huokaili. Uskon, että saimme lähetykseemme mukavan lisämausteen.
Ymmärrän toki, että osa katsojista vierastaa urheilun ja ravintolaelämän epäpyhää liittoa. Alan miesten, ja naisten, kansoittamissa kuppiloissa pallo, pullo ja se kolmas elävät kuitenkin sopuisaa yhteiseloa. Ainakin tarinoiden tasolla. En ymmärrä miksi meidän pitäisi yrittää asettua sen yläpuolelle. Kansan radion.
Tunnetasolla
Hämeenlinnan konttorilla peliä kanssani kommentoivat johtavaksi analyytikoksi itsensä kohottanut lätkäjätkä, Sihvosen Petteri ja HPK:n ritaripaidassa keväällä SM-liigan hopeaa juhlinut Jyrki Louhi.
Petteri puhui lempiaiheistaan, hyökkäyspelaamisen rytmistä ja joukkueen sitoutumisesta sovittuun pelitapaan. Urheilulehden sivuilta tuttu aggressiivisuus loisti kuitenkin poissaolollaan, ja hyvä niin. Uskon nimittäin, että sinällään fiksut ajatukset välittyivät paremmin ilman turhaa pullistelua. Kuten elämässä yleensä.
Louhi puolestaan murskasi minuutissa stereotypian kiekkoilijoista pelkästään tyhjäpäisinä taklaajina. Samaa, fiksujen lätkäjätkien, sanomaa ovat tietysti omalla olemuksellaan levittäneet Ylen MM-lähetysten asiantuntijat vuosien varrella. Ja tekevät sitä myös tänä keväänä.
Kauppakorkeassa taloustieteitä opiskeleva Jykä tarkastelee kaukalon tapahtumia neljäntoista liigakauden kokemuksella. "Tunnetta ei voi valmentaa”, kuului yksi illan viisaista ajatuksista.
Yhdessä pohdiskelimme tunteen ja taktiikan yhteensovittamisen vaikeutta. Tunne syttyy hetkessä, kuin itsestään. Ja vie syttyessään loogisen ja älykkään toiminnan, taktiikan, usein mennessään. Kuten elämässä yleensä, ja baarissa vallankin.
Saarisjussi, reportterimme Saksassa, ei kyseisistä rajoituksista piittaa. Jussi latasi Jalosen Jukkaa haastatellessaan tunnetason, joukkueen energian ja taktiikan yhteen ja samaan kysymykseen. Huikea kaveri.
Oman kylän pojat
Hämeenlinnasta matka jatkui Jyväskylään, ja Matsibaariin. Ulkona poreili yli 25 asteen helle, täpötäydessä baarissa virtasi oluen ohella hiki. Neidot kesämekoissaan vakuuttivat kiekon kiinnostavan kesälläkin. ”Mul on tää heikkous viskiin ja naisiin”, lauloi Freukkarit erätauolla. En kuunnellut.
Oman kylän poikien otteet Valko-Venäjää vastaan saivat JYPin markkinointijohtajan, Tynin Karin, myhäilemään. "Maajoukkueen menestys ei muutu suoraan sponsorirahaksi, mutta lajin kiinnostavuutta se kasvattaa, ja sitä kautta kaupanteko ehkä helpottuu.”, Kari pohdiskeli.
Illan toinen vieraani, Wallinheimon Sinuhe, lopetti tänä keväänä komean, 20-vuotisen uransa. ”Treeni jatkuu edelleen, vanhasta muistista”, Sinkku kertoi. Uusia haasteita on löytynyt golfkentältä, jossa tasoitus putosi avauskierroksella 54:stä 27:ään. Kadehdittavaa.
Fiksulta kaverilta uran lopettaminen onnistuu ilman suuria tuskia. Turhan moni kuitenkin tuskailee, ja siirtyy kaukalosta suoraan konttoriin, baaritiskille. Ja täyttää tyhjiön tuopillisilla. Surullista, kukahan osaisi ilmiöön tarttua?
Matsibaarista löytyi myös musiikkimiehiä, ”Dead by You” -orkesterin kaverukset. Bändin ”Waterfalls” kappale soi top-5 maalikoosteemme taustalla. Lätkän vauhti ja vaaralliset tilanteet kiinnostavat. ”Kiekkopeli muistuttaa biisin tekoa, monen palasen pitää loksahtaa kohdalleen, jotta homma toimii”, kuului filosofinen pohdinta.
Intro
Kuopion Introssa jututin KalPan jälkipelien isäntää, Jylhäsalmen Juhaa, joka kertoi, että Savossa kannattaja ja fani erottuvat toisistaan. ”Kannattaja pukeutuu seuran väreihin, ja tukee KalPaa kaikin tavoin, fani enemmänkin vain tykkää katsella lätkää.” Englanninkielestä löytyy mielestäni tukea ajatukselle. ”Supporter” tukee ja ”fan” fanittaa.
”Kerran kokeilin broileriwokkia, lautaselle jäi”, tarinoi KalPan pelaajille kokkaava Intron keittiömestari, Kimmo. ”Pelipäivinä kiekkoilijoille maistuu vain pasta.”
Harjoituskaudella tilanne taitaa olla toinen, ainakin asiantuntijamme Ruudun Tuomon dieetin perusteella. Rudi tulee studiolle usein munakenno kainalossaan, ja napostelee kommentoinnin lomassa kymmenen (!) kananmunan valkuaiset. "Protskukuuri menossa”, totesi Peltosen Ville. ”Mukana myös tuoksu”, kauhisteli keittiömestari Kimmo.
Kuopion konttorilla illan ottelua seurasi myös runsaslukuinen ja kovaääninen venäläisfanien ryhmä. ”Russija” ja ”Shaibu” -huudot kaikuvat voittopelin jälkeen pitkään kaupungin kujilla. Kansainvälistä meininkiä.
Tapani
Osa tarinoista on syytä kertoa nimettömänä, tai nimi muutettuna. Niinpä seuraava tositarina kertokoon Tapanista. Tarinaan liittyy opetus.
Tapani kommentoi aikanaan MM-jääkiekkoa kanssani Ylen lähetyksissä. Erään kerran, hetki ennen lähetyksen alkua, hän ilmoitti piipahtavansa pikaisesti miestenhuoneessa. Mars matkaan, mutta kuinka ollakaan, langattoman mikrofonin virta unohtui päälle.
Koko lähetystiimimme seurasi toiletin tapahtumia äänimaailman välityksellä. Tapahtumat etenivät normaalia rataansa, kunnes ystävämme pysähtyi peilin ääreen.
”Krhhm, Tapani”, kuului avaus. ”Tapani, sä olet kova kundi”, jatkui tarina. Huipennus ei jättänyt ketään kylmäksi. ”Tapani, nyt sä menet sinne studioon, ja hoidat homman kotiin. Let´s go, Tapani.” Jep.
Piipahdin muuten itsekin kyseisessä huoneessa. Ovessa luki ”Gentlemen”, mutta mä menin vaan.
Ja se opetus. Käy vessassa aina kun voit, mutta muista sulkea mikrofoni. Ja sepalus, tietenkin.
Juhani
Juhanista vielä. Tammisesta, siis Tamista. Tuottajamme Jarvan Jouko organisoi usein kiekkokeikoillamme aamupäivän liikuntahetkiä. Edellisten Saksan kisojen aikana pelasimme monesti jalkapalloa. Laitalinkkinä viiletti Tami, nuoruuden pelivuosien tuomalla innolla, mutta muutaman liikakilon rasittamana.
Kiihkeä pallontavoittelu johti eräänä aamuna takareiden revähtämiseen, eikä kylmäpussia tietenkään löytynyt mistään. Kudoksiin valuva veri värjäsi jalan kaikilla sateenkaaren väreillä, reidestä aina nilkkaan asti. Periksi ei kuitenkaan annettu, joten Hannoverin Areenan yleisö pääsi seuraamaan loppuottelun aikana kummallista näytelmää.
Ennen peliä Tami ennakoi tulevaa omalla rautaisella otteellaan, reisi kivusta säkenöiden ja hikikarpalot otsalla helmeillen. Kuvan siirtyessä kaukaloon hän pudotti housunsa viileästi puolitankoon, nojasi studiotasanteemme kaiteeseen, ja kuvaajamme Kari teippasi useamman kylmäpussin takareiden ympärille, kipua lievittämään.
Sama näytelmä toistui jokaisen erän aikana, ja vielä lähetyksemme päätyttyä. Kotikatsomoihin nämä hetket eivät välittyneet, mutta areenan yleisö seurasi studiomme tapahtumia kasvavalla mielenkiinnolla. Huikea suoritus rautaiselta ammattilaiselta.
Silloinkin Suomi muuten pelasi Tshekkiä vastaan, ja hävisi.
Terveiset Tami, ja tsemppiä!