Kun eduskunta mahdollisesti päättää Kreikalle annettavasta 550 miljoonan euron lainaosuudesta, kannattaa kansanedustajien kysyä tarkkaan mitä me lähdemme lainoittamaan, neuvoo Helsingin Sanomien Tuomo Pietiläinen kolumnissaan. Hän toteaa että maan ajoi talousvaikeuksiin muun muassa poikkeuksellisen höveli varhaiseläkejärjestelmä, jolla puolueet ovat ostaneet kannatustaan eri ammattikunnilta.
”Viisikymppisinä eläköityvät muun muassa kampaajat, koska työssä käytetään vaarallisia kemikaaleja. Sama oikeus on puhallinsoittajilla, koska puhaltaminen on hengityselimille raskasta sekä televisio- ja radiojuontajilla, jotka voivat saada mikrofoneista bakteereja.”
Pietiläinen kirjoittaa, että arvoaan kohisten menettäneisiin Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoihin ovat jo aiemmin sijoittaneet esimerkiksi Ilmarinen, Tapiola, Etera ja Kuntien eläkevakuutus Keva. Kirjoittaja tyytyy toivomaan, että suomalaiset eläkesijoittajat ja veronmaksajat joskus saisivat rahansa takaisin.
”Kreikkalaiset varhaiseläkeläiset varmasti kiittävät luottamuksesta, sillä he myös elävät paljon pitempään kuin me suomalaiset.”
Aamulehden Ylänurkan sanaillut Matti Litukka on samoilla linjoilla. Siellä missä antiikin oppineet edistivät suuresti filosofian, lääketieteen ja matematiikan kehitystä, ”jalostettiin myös toimintatavat, jotka kaikesta viehättävyydestään huolimatta eivät kestä tätä muuttunutta maailmaa”. Litukka uskoo, että niistä rohjetaan ajan myötä myös keskustella julkisesti.
”Kriisin tässä vaiheessa riittävät korkeatasoiset myötätunnon osoitukset, vakuuttelut ’yhteisestä eurooppalaisesta kohtalosta’. Miten muutoinkaan.”
Kampanjointi kirjastoihin ja kauppakeskuksiin
Tavallisen fiksun ja vain tavallisen tunnetun ehdokkaan läpimenomahdollisuus on ollut lähes nolla vaaleissa, jossa rahalla on tehty huikeita kampanjoita, kirjoittaa Ilkka ja kehuukin Johanna Korhosen ehdotuksia joilla ehdokkaiden näkyvyyttä demokratian nimissä parannetaan. Korhosen esittää muiden muassa oikeusministeriön vaalisivuston rukkaamista joka ehdokkaan superportaaliksi.
”Köyhä, mutta idearikas ehdokas pystyy järjestämään virtuaalisia toritapaamisia ja paneelikeskusteluja.” Ilkka myös kutsuu ilmapiiriä raikastaviksi ehdotuksia siitä, että ehdokkaiden esitteitä saisi laittaa näytille kirjastoihin ja kauppakeskuksiin.
Keskustalaisessa Suomenmaassa kolumnoiva Kim Huovinlahti kertoo, että nykyisin iso osa kauppaketjuista ”ei päästä ehdokkaita edes parkkialueelleen, saatikka käytävilleen. Kun kauppa näin antaa signaalin, että kampanjointi ei ole sallittua sen tiloissa, näkemys heijastuu helposti muuallakin”. Myös Huovinlahti kiittää Korhosen linjaa, eli pyrkimystä tuoda ehdokkaat sinne, missä äänestäjät joko fyysisesti tai sähköisesti liikkuvat.
”Samalla ahkera työ voisi kampittaa ison rahan.”
Suomalaista ilmaista kouluruokailua ihaillaan maailmalla, mutta itse asiassa koululaisia pitää taivuttelemalla taivutella lounaspöytään. Turun Sanomat mainitsee ääriesimerkkinä espoolaisen Järvenperän yläkoulun, jossa ruokailuun osallistuvia luokkia palkitaan leffalipuilla. ”Toista on köyhässä Intiassa. Siellä kouluun menon tärkeimpiä syitä on päivittäinen lämmin ateria.”