Kirkkoa pidetään perinteisesti pyhänä tilana, mutta mistä pyhän kokemus arkkitehdin näkökulmasta syntyy? Valokatkaisijasta napsauttamalla sitä ei ainakaan saa päälle. Lukuisia vanhojen kirkkojen korjauksia suunnitellut arkkitehti Ulla Rahola pohtii Turun arkkihiippakunnan neljännesvuosijulkaisussa tätä.
Raholan mielestä arkkitehti ei voi luoda valmista pyhää tilaa, sillä jo sana ”pyhä” on jollakin tapaa käsittämätön. Arkkitehti voi silti antaa pyhän kokemiselle mahdollisuuden.
Valolla on merkitystä, kokeehan moni hengellisyyttä hipovia hetkiä luonnossa, missä valo on aina tavalla tai toisella läsnä. Rahola mainitsee taiteen akateemikko Juha Leiviskän suunnittelemat kirkot esimerkkeinä onnistuneen luonnonvalon kirkoista. Myös tilan korkeus antaa sijaa ajatuksille. Katedraaleissa ihminen kokee itsensä pieneksi ja aistii samalla ajan tai ajattomuuden.
Arkkitehti Ulla Raholan mielestä kirkot täytyy suunnitella kirkoiksi, ei monikäyttötiloiksi. Silloin rakennus keskittyy olennaiseen, eli pyhyyden kokemuksen mahdollistamiseen.
Onko kodittomien majoittaminen kirkkoon pyhä teko?
Ruotsissa on meneillään kokeilu, jossa kirkkorakennuksia hyödynnetään monikäyttötiloina öisin. Kirsti Kajanne kirjoittaa Suomen Kuvalehden artikkelissa, että Tukholman keskustassa kodittomat pääsevät kirkkosaliin nukkumaan. Esimerkiksi Pyhän Klaran kirkossa yöpyjiä odottavat patjat ja petivaatteet, ja pitkäkseen voi pistää vaikka alttaritaulun eteen.
Kokeilu alkoi helmikuun alussa. Kodittomien yhdistys on haukkunut hanketta ”kosmeettiseksi” ja vaatii asuntoja kirkkomajoituksen sijaan.
Jutussa kysytään, voisiko kirkko Suomessakin avata ovensa vailla vakituista asuntoa oleville? Kirkkojärjestys määrää, että kirkkoa saa käyttää ”vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin”. Onko asunnottomien hätämajoittaminen pyhää toimintaa? Esimerkiksi myyjäisten järjestäminen on katsottu soveltuvaksi.
Suomen Kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen tiedusteli asiaa Helsingin Kallion kirkosta, jossa ajatukseen suhtauduttiin kriittisesti. Kallion kirkossa on kuulemma jo liikaa toimintaa ja meteliä, ja uruilla harjoitellaan usein puoleenyöhön asti.
Arkinen kotikin voi näyttäytyä pyhänä
Tyhjän ja täyden, pyhän ja arkisen tilan teema jatkuu Kodin Kuvalehdessä. Toimittaja Asta Leppä kuvailee kolumnissaan osuvasti niitä harvinaisia ohikiitäviä hetkiä, jolloin oma tuttu ja arkinen koti näyttäytyy viattomuuden tilassa, kenties pyhänä.
Vaikka koti mielletään rauhan ja levon tyyssijaksi, sen on usein myös stressin ja sähläyksen höyrykattila. Asta Leppä kuvailee kolumnissaan hetkeä, jolloin oman kodin yllättää kesken hiljaisuuden ja toimettomuuden.
Talojen kuuluu olla päivisin autiona. Jos sattuu tavallisena arkiaamupäivänä, silloin kun pitäisi olla jossakin muualla tehokkaana, juoksemaan auto ja pakoputki rupsuttaen hakemaan kotoa jotakin unohtunutta, asunto saattaa näyttäytyä apean alakuloisena, äkisti muotoaan muuttaneena.
Korjaamaton aamiaispöytä näyttää ykskaks asetelmalta kotimuseossa, ja voi liikutusta, kuinka nuo lehdet lojuvat lattialla levällään. Näin kuvailee toimittaja Asta Leppä Kodin Kuvalehdessä.