Jokainen vähänkään leiponut tai ruokia rakkaudella haudutellut on varmasti piiirellyt ainakin haavekuvissa hahmotelmia oman kahvilan perustamisesta. Niin minäkin.Mutta olisihan siinä hommaa. Ja riskejä, eikä vapaata ainakaan hetkeen. Mutta kahvila, josta olisi vastuussa vain parin tunnin ajan, kuulosti erinomaiselta.

Ravintolapäivähän on oikeasti ruoka-anarkiaa. Silloin ei kysellä lupia eikä niitä anotakaan. Ei maksella alveja, mutta ei toisaalta palkkaakaan. Näin kesäaikaan Ravintolapäivä elävöittää mukavasti sisäpihoja, puistoja, kattoterasseja, kävelykatuja, leikkipuistoja ja kylänraitteja.

Suomalaisessa yhteiskunnassa Ravintolapäivä on suoranainen ihme. Viranomaiset ovat katsoneet, ettei amatöörikokkien ilottelupäivä sinne tai tänne kaada ravintoloiden uskottavuutta. Tai yhteiskunnan rakenteita. Normaalisti kahvin myyntiinkin vaaditaan suojaisa teltta, joka on ainakin yhdeltä laidalta kiinni. Ravintolapäivänä sen sijaan riittää termoskannu.

Väliaikaiskahvilakin vaatii työnsä. On paljon valmisteltavaa, sillä Ravintolapäivänä ei myydä tehdastuotteita, vaan ihan itse tehtyä. Tiskinsä ravintolapäivänä pystyttää vain hieman hullu ruokaan hurahtanut, joka haluaa jakaa makuelämyksiä.

Minä pidin kahvilaa kahden muun ruoasta innostuneen kanssa. Perjantaina kävi uuni kuumana, kun leivoin lähes 70 muffinssia. Täytteet suolaisiin piirakoihin oli jo odottamassa lauantai-aamuna, kun jälleen tartuin toimeen. Kun pari tuntia ennen kahvilan aukeamista puuhastelimme pöytää ja mainoksia ja tarjottavia ja ties mitä, oli meillä kaikilla hieman ehkä hullun kiilto silmissä.. miksi ihmeessä tällaiseenkin piti ryhtyä? Mutta sitten kun ensimmäiset asiakkaat saapuivat pihakahvilaamme pari minuuttia h-hetken jälkeen, oli tunnelma taivaissa.

Tiliä ei tehty, mutta omat saatiin pois. Saamisiksi laskettakoon myös se hyvä mieli, mikä syntyi kolmen tunnin kahvilan pidosta ja tuttujen ja tuntemattomien kanssa jutustelusta.

**Ravintolapäivästä jäi hyvä maku suuhun, ihan kirjaimellisestikin. **Kolmen puuhastelevan naisen paakkelssit kun riittivät hyvin seuraavaankin päivään. Ja pakkasesta saa vielä makumatkan päivääni pihakahvilan pitäjänä.