Subin Iholla-sarja on trendikäs, bloggaamista jäljittelevä formaatti, jossa soi katu-uskottava indiepop. Sarjassa seurataan kuuden toisilleen tuntemattoman suomalaisnaisen elämää. Sini, Esin, Maria, Heli, Saara ja Pia ovat kuvanneet elämäänsä lähes puolen vuoden ajan, ja kuukausien kuluessa kuvatuista pätkistä on koostettu kokonainen ohjelma. Eikä mikä tahansa ohjelma. Edes Salkkareissa ei istuta vessanpöntöllä ja näytetä synnytystä saati tunnelmia bikinirajan vahauksesta.
Herää kysymys, onko tämä sopivaa. Saanko minä katsoa? Missä menee yksityisyyden raja? Onko tässä ollenkaan sensurointia!?
Ohjelma luo taitavasti illuusion siitä, että toisen elämässä olisi tiiviimminkin mukana. Tekee mieli kommentoida, viisastella ja antaa neuvoja. Tähänhän jää koukkuun.
Myönnettäköön, että lähtöasetelma ei luvannut liikoja. Dokumentinomainen kerronta ilman mietittyä rakennetta yhdistettynä kotikylppärin kellertävään valoon ei kuulosta hittisarjan reseptiltä. Rytmi ja jännitys ovat leikkaajien ansiota. Intiimistä tulee julkista. En ihmettele, jos kuvaamisen aikana pääsi hetkittäin unohtumaan, että oma höpöttely päätyy joskus kaiken kansan nähtäville.
Kaikella on kuitenkin rajansa. Usein herkullisimmissa tilanteissa ja kiivaimmiksi äityvissä väittelyissä joku tokaisee, että laitas nyt se kamera kiinni.
**Näkyvyys tuo mukanaan myös arvostelua. **Viimeksi ohjelman otti hampaisiinsa huumoripätkistään tunnettu ToosaTV, joka on poiminut mimmien olemuksesta olennaisimman. Syntyi parodia nimeltä Halvalla.
Sketsi esittelee viiniä litkivän medianomiopiskelijan, ilmoja päivittelevän parturikampaajan ja ituhippipariskunnan, joka ilmeisesti saa lapsen – tai soijalaten. Pätkä pureutuu itsensä kuvaamisen syvimpään olemukseen hyväntahtoisesti naljaillen. Siis mua taas niin mietityttää tää mun elämä… Käsi ylös: kuinka monen itsetutkiskelu ja ajatusten ääneen puhuminen kuulostaa fiksulta? Inhorealistisimmat kuvaukset sentään loistavat poissaolollaan – tosin niitä löytyy riittämiin varsinaisesta ohjelmastakin.
Vasta viime viikolla savitaloa rakennuttava, kotiäitiyden ja arkkitehdin uran yhdistävä Maria haahuili yksin yökerhossa harmitellen sitä, että yöelämässä enää harvoin törmää tuttuihin. Lopulta hän päätyi vessaan istumaan. Nainen katsoi kameraan, hymyili ja totesi: ”Mutta enhän mä ole koskaan yksin, kun mulla on tämä kamera. Sinä.”