Korisliigassa on nyt finaalien aika ja peli kovenee. Ja pelin kovetessa, todella kovat pelimiehet astuvat esiin. Sitä yritin sanoa.
Finaaleissa kohtaavat siis Joensuun Kataja ja Loimaan Biisonit. Lukuisissa ennakkojutuissa on tullut selväksi, että mestari vaihtuu. Katajalla on hopeamitaleja neljästä hävityistä finaalista ja Loimaa on nousijajoukkue.
Kirjoitin ennen puolivälierien alkua joukkueanalyysiä puolivälieräjoukkueista. Joko olen laiska, oppimaton tai en ymmärrä riittävästi lajista (tai sitten näitä kaikkea) mutta en näe hirveästi uusia asioita ennen finaaleja suhteessa siihen, mitä funtsin joukkueista ennen puolivälieriä. Ainoastaan Loimaan otteiden heittelehtiminen liikaa ei ole pitänyt paikkaansa pleijareissa.
Kataja hoiteli välierissä ToPo:n. Neljännessä ottelussa helsinkiläisillä ei ollut mitään sanomista. Katajan puolustusintensiteetti oli yksinkertaisesti ToPo:lle liikaa. Mielenkiintoista ottelusarjassa oli kuitenkin Katajan täydellinen jäätyminen kolmannessa ottelussa. Iskikö Katjaan väliaikainen mestaruuspeikko?
Kataja on kuitenkin nyt hiottu huippuunsa ja tuntuu valmiilta loppuotteluihin. Pieni kysymysmerkki oli välierien aikaan Jeremy Pricen lievä loukkaantuminen. Mies loukkasi jalkaansa toisessa välierässä mutta tuntui olevan kunnossa ainakin ulospäin katsottuna neljännessä pelissä.
Loimaalle selviytyminen finaaleihin oli kova saavutus. Hallitsevan mestari Pyrintö oli jotenkin haluton ratkaisevassa viidennessä välierässä. Juuri tässä pelissä tuli esille kovien pelimiesten kovuus. Loimaan pelintekijä Jeb Iveyn 20 pistettä ja kuusi syöttöä puhuu puolestaan.
Ivey onkin takamieheksi hankala pideltävä. Iveyn hyvä heitto avaa hänelle monta mahdollisuutta ja tekee hänen puolustamisensa hankalaksi. Jos Iveyelle antaa tilaa, hän heittää. Jos häneltä ottaa sitten heiton pois ja puolustaa lähempää, hän ajaa. Näistä on sitten tuloksena korintekoyritys tai syöttö joukkuekaverille.
Koripallossa jokaisella pallonhallinnalla on suuri merkitys. Erityistä merkitystä niillä on kuitenkin finaaleissa. Otteluissa tullaan jälleen näkemään myös kovia vaatimuksia esimerkiksi joidenkin sivurajatuomioiden muuttamisesta jne. Tällaisen jonkin yksittäisen tuomion kääntyminen toisin päin saattaa olla erittäin ratkaisevaa ottelun lopussa. Siksi tämmöisistä käydäänkin kuumana.
Onneksi kolmen tuomarin järjestelmä on vähentänyt näitäkin tulkintoja ja tuonut ryhtiä tuomarointiin. Tuomareita arvostellaan usein mutta täytyy antaa kiitos tuomareille esimerkiksi kolmannen ja viidennen Pyrintö-Loimaa ottelusarjan dumaamisesta. Ammattitaitoisen eleetöntä toimintaa.
Pronssimitaleista taistelevat torstaina Pyrintö ja ToPo. Ainakin julkisuudessa molemmat joukkueet ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa näihin himmeämpiin mitaleihin. Ja jos pronssimitalin upottaa sen voitettuaan mallasjuomaan ja katselee sitä upotettuna lasin läpi, näyttää mitali ihan kultaiselta. Samoin näyttää hopeinenkin.
Laitanpa blogin loppuun ennen puolivälieriä julkaisemani joukkueanalyysit Katajasta ja Biisoneista.
Joensuun Kataja
Plussaa
- Kauden aikana hyvin yhteen hitsautunut joukkue. Selkeä pelitapa sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa.
- Hyvä organisaatio, jossa pelaajien mukava olla ja jonka puolesta perusteltu pelata.
- Päävalmentaja Jukka Toijalalla riittävä kokemus ja osaaminen mestarijoukkueen luotsaamiseksi.
- Laaja kokoonpano pitkään ottelusarjaan loukkaantumisista huolimatta. Tästä kertoo mm. se, että maajoukkuemies Petri Virtanen aloittaa hyvin usein kuudentena pelaajana.
- Kotietu loppuun saakka runkosarjan voittajana.
Kysymysmerkkejä
- Riittääkö ydinpelaajien voitontahto tiukoissa tilanteissa? Viime vuoden finaaleissa Antti Kanervon ja Sami Lehtorannan panos ei ollut odotettu.
- Onko Samuel Haanpää etu vai haitta? Parhaimmillaan mies on pitelemätön, huonoimmillaan haitta joukkueelle erityisesti puolustuspelissä.
- Riittääkö joukkueen pelinjohtajuus mestaruuteen Juha Stenin loukkaannuttua?
- Lukuisista yrityksistä huolimatta ei vielä mestaruutta, onko tämä yhä suurempi peikko?
Loimaan Bisons
Plussaa
- Nousijajoukkue ollut hyvässä yllätyskiidossa läpi kauden.
- Paikkakunnalla kova korishuuma.
- Varsinkin Jeb Ivey, Martin Zeno ja Mikko Koivisto ratkaisuvalmiita tiukoissa paikoissa.
- Ivey ykköspelinjohtaja tämän kauden runkosarjassa.
- Kokenut Ville Mäkäläinen tuo vakautta puolustukseen.
Kysymysmerkkejä
- Riittääkö kokoonpanon syvyys mestaruuteen raskaassa ottelusarjassa?
- Löytyykö pudotuspeleihin tarvittavaa lisärutistusta?
- Jos Iveyn pelinjohdon saa tukittua, löytyykö paikkaajia?
- Otteet heittelehtivät liikaa?
Timo Huovinen