Päivityksiä nasahtaa vähintäänkin kerran viikkoon, joten lukuaktiivisuus pitäisi teillä olla sen mukaista! Noh.. tästä se lähtee.. Koittakaahan pysyä perässä!!
Ajattelin hieman pohjustaa tulevia juttujani ja kertoa hieman tuntoja tähänastisesta kauden kulusta..
Omalta osaltani valittamista ei ole jäänyt kuin korkeintaan ruuista Ramsaussa joulunajalta.. eli ihan tyytyväinen voin olla. Uskomattominta tässä on kyllä se, että meikäläinen, Kuusamon juntti, johtaa maailmancupia...ainakin toistaiseksi.
Joukkueellakin on fiilis ja meisinki erittäin kohdallaan ajatellen MM-kisoja! Joka jätkä on vetäny tälle kaudelle hyviä sijoituksia maailmancupista.
Itse uskon siihen, että onnistumisia tulee lisää, viimeistään, kun taistellaan maineesta ja kunniasta arvokisoissa! Joukkueella on halu menestyä! Sen näkee ja tuntee kaikesta.
Joukkueesta puheen ollen, meillä on käynyt kirurgi kylässä ja tehnyt nuorennusleikkauksen. Kolme "padua" lopetti, joista varmasti ja kieltämättä arvokkain oli Hannu "Juhis" Manninen. Joukkueella ei ole enää näitä ns; luottopakkeja jäljellä muita kuin Talluksen Jasso, mutta kaikilla on tästä huolimatta vahva usko siihen, että mitali tälläkin joukkueella on täysin mahdollista MM-kisoista.
Esimakua antoi jo joukkuekisa Schonahissa, jossa sijoituttiin neljänsiksi. Tämä oli erittäin paljon uskoa antava kilpailu, ainakin minulle, ottaen huomioon Schonahin hyppyrimäen (K90), joka ei anna siimaa kenellekään. Kaikki hyppää lähelle toisiaan, eikä eroja saada aikaan.
Tästä seuraa armoton hiihtokisa, jossa tietenkin vahvat hiihtäjämaat pärjää. Tilanne on kuitenkin toinen MM-Liberecissä, missä kisa käydään suurmäestä (K120), ja jossa erot saadaan ainakin hieman suuremmiksi, mikä taas suosii Suomen, tällähetkellä hyppyvahvaa joukkuettamme! Elikkäs jännäksi vetää!
Meikäläinen on viime aikoina joutunut kuluttamaan turhaa energiaa taistellakseni kaikennäköisiä sairauksia vastaan. Kaks viikkoa sitten oli aika väkivaltainen mahatauti, josta luulin toipuvani Val di Fiemmen kisaviikonloppuun, mutta toiveeksi jäi. Päätin startata massastarttiin, koska ajattelin sen olevan niin sanotusti mäkipainotteinen kilpailu ja tämän takia näin pienen menestymisen mahdollisuuden.
Siinä kisassa startti oli parempi kuin koskaan, mutta muuta en sitten jaksanutkaan! Puoli kierrosta (1,25km) ja koppiin häpeämään omaa esitystään!
Se viikonloppu meni sitten treenaillessa ja muiden kisoja seuratessa. Ja ihan hyvinhän ne jätkät veti. Seuraava, ja viimeisin viikonloppu käytiin ensi talven olympiamaisemissa Vancouverissa. Siellä oltiinki sitten jo "back in business" niinkun olen kuullut kliseiseti sanottavan. Sijat 2. ja 4., joista jälkimmäisestä ei jäänyt millään tavalla hyvä fiilis! Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Nyt viimepäivät olen sitten yrittänyt parannella keuhkoputkeani, joka louhahti ihan tulehdukseen saakka. Että näin se potkii.
Tässä vaiheessa täytyy myöntää että tää kirjottaminenki voi olla yllättävän hapottavaa hommaa...ainaski näin äkkiseltään. Otan pikku breikin ja kirjoittelen taas, kunhan ranteet taipuu! Ja seuraavalla kerralla ei pureuduta enää tylsään historiaan!
Soon Mroo!
Anssi Koivuranta