Matti Vanhasen asema keskustan puheenjohtajana näytti vielä jokin aika sitten hyvin heiveröiseltä. Vanhaseen tyytymätön keskustaväki vaati aatetta peliin ja puuhasteli enemmän tai vähemmän avoimesti vallanvaihtoa jo ensi kesän puoluekokoukseen. Haastajia voi edelleen tulla, mutta juuri nyt on näissä puheissa jarru päällä.
Vaalirahakohu Vanhasen ympärillä äityi niin kovaksi, että keskustalaiset vetäytyivät yhteiseen puolustukseen ja vastahyökkäykseen.
Keskustaväen rivit alkoivat tiivistyä, kun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli töräytti syyskuun lopulla torveensa ja vaati Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin eroa, jos Silminnäkijä-ohjelman lautakasoja ei löydy.
Viime viikonvaihteen pääministerin haastattelutunti viestitti taktiikan purreen. Vanhanen arveli asemansa keskustan johdossa nyt todella vahvaksi:
- Viime viikothan ovat vahvistaneet asemaani, jos siitä lähdetään, että ei näin vahvaa asemaa minulla ole omasta mielestäni ollut kertaakaan tämän pääministerikauden aikana.
- Teillä on vahva asema puolueessa. Vahvempi kuin koskaan, sitäkö tarkoitatte? Helsingin Sanomien toimittaja Jaakko Hautamäki kysyi.
- Kyllä, oli Vanhasen vastaus.
Kuinka vankalla pohjalla keskustaväen tuki Vanhaselle nyt sitten on? Joko ovat kukkalähestystöt valmiina pyytämään miestä jatkokaudelle? Vai tukeeko väki miestä vain pahimman hädän hetkellä?
Pitkän linjan keskustavaikuttaja, eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen tulkitsi puolueväen tuntoja jo pari viikkoa sitten. Viestin voi kuulla myös niin, ettei Vanhasen kannattaisi vielä röyhistellä omia rintojaan.
- Silloin, kun tällainen ryöpytys ylittää normaaleja rajoja, on todella massiivista, sen vaikutus on, että riippumatta siitä, mitä tyypistä ajatellaan noin pohjimmiltaan, niin silloin tiivistytään sen johtajan taakse.
Kääriäisen mukaan keskustassa on myös sellainen piirre, että oma väki kyllä katsoo oikeudekseen arvostella tai jopa haukkua omia johtajiaan.
- Mutta jos sitten ulkopuolelta ruvetaan oikein revittämään, niin silloin nousee käsi pystyyn, että teillä ei ole oikeutta arvostella meidän johtajaamme.