YLE Lahden kolumnisarjassa päijäthämäläiset ja varsinaissuomalaiset kirjoittajat pohtivat millaisia kestäviä tai kestämättömiä valintoja arjessa tehdään. Omista ponnistuksistaan kertovat muun muassa Mila Teräs, Wilson Kirwa, Seppo Jääskeläinen ja Riku Korhonen. Lahtelainen kirjoittaja Anneli Seppälä pakinoi omasta ja päättäjien luontosuhteesta.
Tekstissä käytetään moraalisesti leimaavaa ilmausta taloudellisten arvojen kuvaamiseen. Lisäksi kaupungin ja luonnon välistä eroa koskevasta havainnosta tehdään yleistävä päätelmä, ja marjasadon perusteella esitetään ehdoton väite kaikkien kokemuksista.
Ilmaus "maallinen mammonan" ei ainoastaan kuvaa mahdollista taloudellisten etujen painottumista, vaan leimaa ne moraalisesti ahneudeksi tai hengellisten arvojen vastakohdaksi. Kyse on ensisijaisesti arvottavasta sanavalinnasta, ei vastaväitteen tai henkilön käsittelystä; havainto on paikallinen, joten pisteytys on 1.
”arvostetaanko kaupungissamme sittenkään tarpeeksi myös vihreitä arvoja vai jäävätkö ne arvot maallisen mammonan jalkoihin? ”
Teksti yhdistää kaupungin ulkopuolella havaittavan eron siihen, ettei kivikylissä opi kunnioittamaan luontoa. Aistihavainto erosta ei sellaisenaan kanna näin yleistä ja ehdotonta oppimista koskevaa johtopäätöstä; kyse on täsmällisestä päätelmäylityksestä, ei kokonaan tuettomasta väitteestä.
”Kivikylissä luontoa ei opi kunnioittamaan, mutta kun poikkeaa kivikaduilta kapeille, hiljaisille luontopoluille, huomaa eron jo omien korviensa välityksellä. ”
Runsaita ja suuria marjoja koskevasta havainnosta siirrytään ehdottomaan tiedolliseen väitteeseen, jonka mukaan "kukaan ei voi valittaa" metsän antimista tai niiden puutteesta. Varmuusaste on siten havaintoa laajempi; kyse ei ole pelkästä mielipiteestä tai toimintasuosituksesta.
”Tämän kesän oivallisten säiden ansiosta metsämarjoja tuli runsaasti. Ne kasvoivat suuriksi ja meheviksi, joten tänä kesänä kukaan ei voi valittaa ainakaan metsän antimista eikä niiden puutteesta. ”