Heli Laaksonen kertoo, että kolumnit syntyvät melko helposti, mutta eivät aina ihan suoraan pursuamalla. Laaksonen haluaa myös ottaa kantaa.
- Mul on kyl simmonen olo, et mun teke miel kirjoittaa jostain asiast, et ihmiset käsittäis, et mil taval täsä maailmas ny asiat oikke o.
Laaksosen mielestä ihmiset neuvovat toisiaan liikaa, mutta toisaalta hän myöntää neuvovansa kolumnikirjassaan lukijoita melkein joka sivulla.
- Et jos joku ei tahro joka vuos pestä ikkunoit, niin turha siin on marmattaa, et kauhia ko ikkunaka ei ol pessy. Voi olla, et se on tehny sil aikka jottain kivamppa tai hyödyllisemppä tai ollu vaan.
Ongelmia huoltoasemalla
Kolumnit on pääosin julkaistu aiemmin, mutta mukana on myös uusia. Heli Laaksonen haluaa kirjoittaa esimerkiksi ihmisen krymppääntymisestä. Hän ei ymmärrä, miksi vanhenemista pitäisi peitellä. Toisaalta mukana on kertomuksi tilanteista, joihin on helppo samaistua. Laaksosen vaikeudet löytää auton bensatankkia ovat hauskaa luettavaa.
- Mul ei o lainka mittään johronmukaisuut tai lokiikkaa ja se on joskus kauhia hankalaa. Mä ajettelin, et ko bensatankki on tosa ja pistooli on tosa nikummin päin mun täytyy auto parkkeerata, et mä saan sen tankin tommotos siihen. Yhten kerta mä ajelin ympärs huoltoasemaa, mä yriti ja mä peruuti. Se ei vaan osunu. Palj asiakkait kokoontus kattoma. Mä häpesi ja läksin poies. Se jälkke mä ruppen listama asioit, joit mä ossa. Siit tuli aika kiva mieli. Kyl mä ny ossa uira, hakaneula mä ossan käyttä ja pistä silmäklasi päähä ja olla hyväl päälläki.
Kiertueelle on pakko päästä
Laaksonen jatkaa syksyllä runokiertuettaan. Kirjailija pitää tärkeänä kiertämistä ja ihmisten tapaamista. Hän saa samalla aiheita juttuihinsa kiertämällä ympäri Suomea.
- Mä ole aika levotoine ja mä oikke ajattelin kevääl, kun rupes kiertue loppuma. Mitä mä teen koko syksy, mä en keksi mittän tekemist. Turkku tietystenki, mut sit ku lähretä tonne pohjosse nii, se aivan uus semmone. En mä missän Muonios ikä missä meinannuka esiinty, et mimmost siel on. Millane on se vastaanotto. On sekin, kun ajaa jyrryttää, kyl siinäki tulee varmaan monenäköne runo mieleen.
Lillumista suosion huipulla
Turun Taiteiden yössä uusi Pursu-kirja sai hyvän vastaanoton. Eniten tunkua oli Kansallisessa kirjakaupassa, johon itse kirjakauppias ei meinannut mahtua mukaan. Laaksonen on luonnollisesti iloinen suosiostaan.
- En mä tiär mimmoseksi tämä täst viel muuttuu, ei minuu kyl oikeen paremmin voi kohrell, kyl ihmise minuu niin hyvin pitävä. Et se olis kyl hienoo, ku sais jäädä tähän lilluma. Et tekis sil tavall, ko mä olen tähän saakkakin tehny, et mä teen niin hyvin ku ossaan ja ihmise kiittävä ja ottava vastaan. Kyl se on semmone, et ei vvoi valittaa . Hiano, hiano. Täytyy oiken niiata.
Laaksonen ei tanssi tähtien kanssa
Laitilassa asuva Heli Laaksonen on pystynyt elämään rauhallista elämää suosion keskelläkin. Jotain kertoo sähköpostien määrä. Hän on saanut viiden vuoden aikana 9000 viestiä. Hän on tarkka siitä, mitä puhuu ja mihin ohjelmiin hän menee. Kaikkiin juttuihin kuten huumoriohjelmiin ja Tanssii tähtien kanssa -tuotantoon hän ei lähde mukaan.
- Ei mä muista, kuka keksis kyssy Tanssii tähtien kans -ohjelmaan. Ku mä ny olen tämmöne tönkkö, mitä mä olisi siel tehny ja muutamis muissakin huumorohjelmis, mihi pyyretän. Mä en o kerran mikkä huumori-ihmine. Taik mun huumorini o semmone, et mä tahron niinku itte pittä sen suitset, et mimmone se sit on. Sillai mä sen sit saan piretty jollain tavl eres. Julkisuus on simmone, et jos se läimäsee, ni sit se läimäsee. Täyty vaan toivoo, et siel sit noustaan.