- On mielenkiintoista palata 15 vuoden jälkeen näihin ajatuksiin, joita silloin pohti. On hyvin opettavaa nähdä, että vaikka ihan kaikki asiat eivät toteutuneet, niin perustrendi näyttää osuneen aika oikeaan, Mäki-Lohiluoma kertoo.
Kun Mäki-Lohiluoman tutkimus valmistui vuonna 1994, elettiin yhteiskunnassa tilanteessa, josta on löydettävissä paljon yhteistä nykyhetken kanssa. Eroavaisuuksia kuitenkin löytyy.
- Jos miettii 1990-luvun alkua, niin ongelmat ja heikko taloudellinen tilanne olivat aika tavalla sisäsyntyisiä. Silloin oli tiedossa, että jos Suomen kansatalous saadaan nousuun, on markkinoita nähtävissä. Nyt elämme globaalimarkkinoillla ja niihin ilmiöihin, jotka sen myötä kohtaamme, on erittäin vaikea vastata pelkästään kansantalouden keinoin.
Kotitalouksien merkitys liikunnan ja urheilun rahoittajina on suuri, mutta kunta on jo liikuntalain pohjalta se yksikkö, joka käyttää eniten varoja. Kuntien kantokyky liikunnan osalta onkin jo kovilla.
- Kuntien kantokyky on tietysti erittäin lujilla. Se vaikuttaa luonnollisesti kaikkiin kunnan palvelusektoreihin. Olettaisin, että liikunnan osalta taantuman vaikutukset ovat vähän pienemmät, koska kuntien investoinnin perustuvat infrastruktuuriin; kenttiin, pururatoihin ja halleiihin. Toiminta, jota niissä toteutetaan, perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen, enkä usko vaikutusten niihin olevan kovin merkittäviä, Mäki-Lohiluoma arvioi.
Miltä sitten näyttää elämä liikuntasektorilla kunnissa tulevaisuudessa? Mäki-Lohiluoma näkee liikunnalla samat haasteet kuin yhteiskunnalla ylipäätänsä; mm. ikääntymisen, globalisaation ja monikulttuurisuuden.
- Elämme varmasti kansainvälisemmissä ja monikulttuurisimmissa kunnissa, mutta samalla erot maan eri osien välillä tulevat kasvamaan. Helsingissä eletään todennäköisesti hyvin kansainvälisessä ja monikulttuurisessa kunnassa, jossa vähintään neljäsosa ihmisistä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea ja ruotsia. Toisaalta jossain pienemmässä itäsuomalaisessa kunnassa voidaan elää tilanteessa, jossa puolet väestöstä on eläkeläisiä ja nuorempia sukupolvia ei oikeastaan löydy, Mäki-Lohiluoma kuvailee.
- Meille tulee kuntia, joissa ei enää ole lapsia, koska niissä ei ole ollut synnytysikäisiä naisia enää pitkään aikaan. Tietyissä osissa Suomea on entistä tärkeämpää ymmärtää, että yhtä lailla kuin on ollut tärkeää kehittää nuorisoliikuntaa, on jatkossa suunnattava ponnisteluja myös vanhempien ihmisten liikuttamiseen ja heille mahdollisuuksien luomiseen. Se on sekä kunnan että koko kansantalouden etu, Mäki-Lohiluoma muistuttaa.
- Maahanmuutosta johtuen meillä tulee myös liikunnassa olemaan tilanne, jossa urheiluseuroissa urheilevista lapsista valtaosa puhuu muuta kuin perinteistä kotimaista kieltä äidinkielenään. Se vaikuttaa toimintaympäristöön. Tässä yhteydessä on tärkeätä muistaa, että monikulttuurisuus ei ole kieltä, vaan monien eri asioiden kuten uskonnon, kulttuurin ja ajattelutavan yhdistelmä. Siihen meidän tulee oppia, Mäki-Lohiluoma painottaa.