Tällainen oli finaalipäivämme:
klo 6.00: Kello pirisee, aamiainen odottaa
klo 7.15: Bussilla kohti kisapaikkaa
klo 8.00: Aamuherättelynä soutua vesillä, samalla testasimme veneemme säätöjä
klo 10.12: Semifinaalien kisastartti! Kaksi parasta pääsivät A-finaaliin, löysimme itsemme sijalta 5. joten tiemme johti B-Finaaliin. Kisaveto oli tasapaksua painamista, kärki karkasi ja me keinuimme viimeiset sadat metrit naapuriradan, Uuden-Seelannin veneen aalloissa, masentavaa!
klo 11.00: Lounas kisapaikalla, haimme ruutia jauhelihasoosista ja pastasta. Samalla kävimme valmentajan kanssa kisaa lävitse ja suunnittelimme iltapäivän uutta kisavetoa
klo 12.10: Päikkärit ja relailua pukukopin lattialla. Kisajärjestäjät eivät olleet varanneet urheilijoille mitään lepokeidasta joten kisailijoita makoilikin pitkin pukukoppeja ja käytäviä. Tarpeeksi väsyneenä tulee unet jopa pelkällä lattialla vain sadehousut ja takki tyynynä. Unien jälkeen oli pikainen nettituokio ja sanaristikoiden visailuhetki. Pian ajatukset suuntasivatkin kisapukuun ja kisaradalle…
klo 15.06: Attention, GO! 2000m edessä ja taas sai siis reidet laulaa ja hauis vääntää! Kisasimme reunimmaisella radalla eli nro 1. Hyvä paikka kiskoa, kuulimme selkeästi valmentajamme kannustukset ja kisan kulun. Veneemme keulapallo ylitti maaliviivan toisena, huh, se on se hetki jolloin silmissä näkyy vain tähtiä ja kroppa on täynnä maitohappoa!
klo 16.00: Bussilla kohti hotellia. Majoituksemme sijaitsi ihanpellolla, kun ikkunasta vilkaisi ulos näki vain peltoa silmän kantamattomiin, kaukana kuitenkin siinti kaupungin vilskettä ja elämää.
klo 17.00: Välipalaa, loikoilua… aivot aivan narikassa, kroppaväsynyt päivän meiningeistä!
klo 20.00: Päivällisellä kävimme vielä kisoja lävitse jasuunnittelimme seuraavan päivän aktiviteetteja… kotimatka tiedossa.
klo 22: Nukkumatin matkaan!
Kisoista jäi päällimmäiseksi positiivinen mieli. Ensimmäiset kisat maailmalla ovat aina rankkoja ja opettavaisia. Nyt vastassa oli uusia joukkueita joiden kisailutaktiikasta meillä ei ollut tietoa, kieltämättä se vähän sotki omaakin menoa, mutta oppia oli jokainen veto.
Kahden huonomman vedon jälkeen saimme kaivettua suomalaista sisua ja onnistuimme onneksi viimeisessä vedossamme ja näin tulokseksi tuli 8. sija. A-finaali jäi tällä kerralla haaveeksi, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Soutajien juhannus meni siis kirjaimellisesti vesillä, kokkoa emme nähneet, mutta kiitokset kaikille juhannusfiilisten ja kannustusten lähettäjille!
Kisailuterveisin, Minna ja Sanna