Viime viikon vatsataudin jälkimaininkeja lähdin karkoittamaan kovin konstein. Ajattelin, että vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Joskus näet viimeiset flunssan rippeet on vastoin kaikkia hyviä neuvoja saatu häviämään reippaalla liikunnalla. Karstat pois koneesta -hengessä lähdin lauantaina illan suussa tavoittelemaan pitkää juoksulenkkiä.

Alku sujui vähän nihkeästi, mutta toisella kympillä kulki jo paremmin. Kakkosen lopussa kuitenkin rupesivat voimat ehtymään ja kolmas kymppi jäi aloitamatta. Kokonaisuutena siis 20 km kulki kuitenkin aikaan tunti ja 54 minuuttia.

Tuo ei täyttänyt aikomustani "parin-kolmen tunnin lenkistä". Tuntui, että flunssa saattaa sittenkin tykätä kyttyrää ponnisteluistani. Ajattelin, että tilanne arvioidaan uudelleen sunnuntaina.

Toinen parikymppinen heti perään

Pyhäaamuna, 12 tuntia myöhemmin, olo tuntui hyvältä. Joten, uudestaan vaan tutuille reiteille juoksemaan. Kaiken kaikkiaan kesä näytti parhaita puoliaan. Helsingin Keskuspuisto tuntui jälleen kerran maailman parhaalta liikuntapaikalta. Onneksi tämän ovat huomanneet monet muutkin. Itsekin saa virtaa siitä, kun huomaa toistenkin nauttivan liikunnasta ja ulkoilusta.

Sunnuntailenkki noudatteli samaa kaavaa kuin lauantainenkin. Alun kankeus vaihtui reippaaksi menoksi kymmenen kilometrin jälkeen. Olo tuntui hetkisen aikaa hyvin terveeltä. Ennen toisen lenkin täyttymistä iski kuitenkin suht nopea voimien ehtiminen, joten päätin taas luovuttaa jo 20 kilometrin jälkeen. Aikaa oli kulunut hieman vähemmän kuin edellispäivänä samalla reitillä eli tunti ja 52 minuuttia.

On kai uskottava

Yhä ovat siis 120-180 minuuttiset lenkit juoksematta. Vatsataudin jälkimaininkeja ei voinutkaan pinkoa karkuun. Päärooliin nousi nuha. En voikaan nyt toteuttaa hitti elokuvan (Forrest Gump) kehoitusta "Run Forrest, run!". Paremminkin mielessä on pyörinyt kouluaikojen englannin tuntien fraasi "Your nose is running (nenäsi juoksee eli suom. vuotaa)". Illat ovat erityisen tukkoisia ja johonkin väliin mahtuu lieviä vilunvärityksiä, vaikka muuten tällä viikolla en itseäni erityisen sairaaksi ole tuntenutkaan.

Ehkä odotan vielä päivän tai kaksi ennen seuraavaa juoksua. Silti olen sitä mieltä, että tästä eteenpäin ennen Elämäni Maratonia tarvitsen heinäkuun puoliväliin saakka vähintään yhden kolmekympin lenkin viikottain.

Sunnuntain jälkeen näihin päiviin mahtui kuitenkin vielä yksi urheilusuoritus. Pesispuulaakissa PuTra "romahti" maanatai-iltana. Joukkueemme oli edellisviikolla sarjan rankan alun jälkeen palannut ilman meikäläistä voittojen tielle otettuaan selvän 51-0 voiton. Nyt kun olin itse mukana tällä viikolla, niin loppulukemat romahtivat voitosta huolimatta 31-0:aan.

Kriisipalaverin paikka? Ainakin itse pitää katsoa peiliin :-)

Mikko Hannula