Mihinkään paniikkiin ei kuitenkaan ollut aihetta. Tiesin, että perinteisen tekniikkani on sen verran hyvällä pohjalla, että sen takaisin löytäminen ei voi olla liian hankalaa. Eikä se ollutkaan: tekniikka löytyi juuri sopivasti joulun alla, kuin ylimääräisenä joululahjana.
Joulun vietto rauhoitti myös henkisesti ja joulupukki toi mukavia lahjoja. Jouluun päättyi jälleen myös jokavuotinen herkkulakkoni, joka alkaa aina Ramsaun-leiristä syksyllä. Olikin mukava herkutella leivonnaisilla ja suklaalla pitkästä aikaa. Kaikista eniten kuitenkin odotin yhteisiä hetkiä perheen kanssa ja äidin tekemiä ihania perinteisiä jouluruokia, joissa maistuvat perinteiset suomalaiset maut.
Hiihtäessä olkapääni tuntuu jo normaalilta, ainoastaan voimaharjoittelu enää kärsii olkapäävammasta. Sain kyllä kaivattua kisatuntumaa Davosissa ja La Clusaz’ssa, mutta korkealla käydyissä kisoissa terävyys ei ollut parhaimmillaan. Vaikka neljä kisaa eivät toivotusti sujuneetkaan, huolestunut en missään vaiheessa ollut. Mietteliäs lähinnä, mutta luottavainen siihen, että tilanne on pian parempi. Olen kuitenkin harjoitellut todella hyvin kesän ja syksyn. Kropassa on voimaa ja tehoa, ja uskon saavani sen pian ulos myös kilpailuissa. Joulutauko merenpinnan tuntumassa Hollolassa tekikin hyvää terävyydelle ja tekniikalle.
Tapaninpäivä sujui viimevuotisista perinteistä poiketen, mutta lapsuuden perinteitä noudattaen. Kävin nimittäin hiihtämässä Kausalassa tapaninpäivänhiihdot. Toiveissa oli rautatiekeli ja hyvällä tekniikalla hiihdetty pertsan vitonen. Keli ei ollut toiveiden mukainen, mutta tekniikka toimi yllättävänkin hyvin pöpperöisessä kelissä. Ennusmerkit ovat siis hyvät, että tekniikka toimisi myös kovemmissa kilpailuissa.
Vuosikin vaihtuu minulle jo perinteisin menoin, kun edessä kauden rankin 10 päivän jakso, Tour de Ski, joka tänä vuonna hiihtäjien onneksi sisältää kuitenkin edellisiä vähemmän matkustamista. Olen aina pitänyt Tourilla hiihtämisestä, ja nyt varsinkin kahdeksan kilpailua kymmenen päivän sisällä antaa tarpeellista kilpailutuntumaa. Tänä vuonna en aseta itselleni tarkkoja tulostavoitteita, mutta en todellakaan suunnittele meneväni himmailemaan vaan lähden haastamaan kärkihiihtäjät. Tourilta saan kaipaamiani kovia kisoja, jotka varmasti auttavat MM-kisojen lähestyessä vireen esille saamisessa.
Linnan juhlat jäivät tänä vuonna osaltani valitettavasti väliin, mutta pian saan taas ilokseni pukeutua Johanna Lätin suunnittelemaan pukuun. Tourilta tulee nimittäin jälleen hoppu Urheilugaalaan, jota vietetään 10. tammikuuta. Viime vuonna saavuin suoraan rättiväsyneenä hirmuiseen pyöritykseen ja palkintoja pitikin kantaa kolmen hengen voimin autolle. Tänä vuonna ehdin rauhallisemmin nauttia tunnelmasta ja jutella muidenkin kuin toimittajien kanssa.
Hyviä kinkunsulatushetkiä hiihtoladuilla ja onnellista uutta vuotta kaikille :)