Kyllä, jotain asioita muuttaisin, JOS tämä alkukausi olisi se jolloin pitäisi olla kauden parhaassa kunnossa. Tiedän, että en ole tehnyt harjoittelussa tyhmyyksiä, ja kuntoni on noussut hitaasti mutta varmasti. Tällä hetkellä yksi on ylitse muiden, mutta väitän, ettei hänkään ole voittamaton.
Kehun aina, kuinka pidän työstäni. Jos jokin huono puoli pitäisi löytää, niin sanoisin ehkä kovat paineet ja julkinen arviointi urheilijan edesottamuksista. Jos kisamenestys ei ole ihan sitä mitä kansa odottaa, siitä saa lukea lehdistä ja netistä, siitä puhutaan turuilla ja toreilla. Monessa muussa ammatissa ei tarvitse lukea lehdistä mokanneensa. Vaikka se välillä onkin raastavaa, niin jokainen huippu-urheilija tietää sen kuuluvan tähän ammattiin. Sitä kautta myös varmistetaan urheilijoiden mahdolliset tulot. Julkinen kritiikki on myös osoitus siitä, että maastohiihto kiinnostaa meitä suomalaisia.
Viime viikonlopun La Clusazin kisat olivat parasta hiihtoani tällä kaudella. Portaittain suunta on mennyt lähemmäs ja lähemmäs keulaa. Lauantaina hiihdettiin 15km vapaalla yhteislähdöllä, jossa seitsemäs sija voitetulla loppukirillä antoi paikan illan palkintojen jakoon La Clusaz’n kauniiseen vuoristokylään.
Sunnuntaina viestissä hiihdimme ilman alkuperäistä aloittajaamme Riikkaa, joka pienen lämmön takia joutui valitettavasti katsomaan kisoja sängynpohjalta. ”Varanaisemme” Kerttu hoiti kuitenkin osuutensa mallikkaasti ja kun me muut tytöt jatkoimme hyviä esityksiä, nin sijoitus oli 4. - parempi kuin cup-kauden ensimmäisessä viestissä Jällivaarassa. Nämä kaksi hiihdettyä viestiä kertovat sen, että varmasti tulemme olemaan Holmenkollenin MM-hiihdoissa mukana mitalikamppailussa!
Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Tein lähes kaikki jouluvalmistelut jo Rukan jälkeen, joten pakkasesta pöytään voi nostaa laatikot , suolaiset ja makeat leivonnaiset. Kotona leijailee piparien, paistetun kinkun ja kalkkunan tuoksu. Jouluruuan jälkkäriksi kokeilin uusia reseptejä: vadelmasalmiakkijäädykettä ja puolukkasuklaa vaahtoa! Uskonkin niiden maistuvan pikkusuille ja isommillekin ahmateille. Vielä kun Ranskan reissulta kotiuduttuani leivoin rommisuklaa-juustokakun niin eiköhän herkkuja riitä!
Joulusiivouksesta minun ei tarvinnut huolehtia, sillä anoppi ja appiukko olivat sen huolehtineet. Aatoksi ajelemme mökille, jonne saapuu myös perhetuttavamme nauttimaan ennen kaikkea rauhoittumisesta ulkosaunassa, avannosta ja ruoasta. Tietysti toivon joulupukinkin löytävän perille…
Joulukuusi odottelee hakijaansa, joten lähdenkin tyttäreni kanssa hakemaan jo valmiiksi papan kanssa merkattua kuusta. Joulukuusta puolestaan odottaa jo Sveitsistä hankitut suklaiset koristeet.
Toivotankin kaikille hiihdon ystäville onnellista joulunaikaa rakkaiden ihmisten parissa!