Kirjamyynnissä pätee kaksi sääntöä
Ylioppilaslehti (15 /2010) on laatinut karttoja suomalaisten kulttuurisesta käyttäytymisestä: millaista musiikkia missäkin päin Suomea kuunnellaan, millaisia elokuvia katsotaan, millaista ruokaa syödään. Kirjojen lukemisesta todetaan seuraavaa:
”Suomen kirjamyynnissä pätee tällä hetkellä kaksi sääntöä: Paikalliset kirjailijat myyvät kaikkialla. Sofi Oksanen myy kaikkialla. Kirjakauppiaiden mukaan paikallisuus on viime vuosina jälleen korostunut. Oman kylän kirjailijoita luetaan. Tietyt kestosuosikit, kuten Matti Yrjänä Joensuu, Ilkka Remes ja Laila Hirvisaari myyvät ympäri Suomen.”
”Sisustuskirjallisuutta ostetaan pääkaupunkiseudulla, kun taas erä-, luonto- ja käsityökirjat tekevät kauppansa maaseudulla. Yliopistopaikkakunnilla luetaan enemmän kuin muualla (yllätys).”
”Taiteilija seikkailee eksoottisissa maastoissa”
Voima-lehden (9/2010) Sananvalta-kolumnissa Ruusu Haarla kuvailee tänä syksynä alkanutta opiskeluaan Teatterikorkeakoulussa:
”Opettelemme liikkeessä pysymistä, samalla kun rationaalinen mieli yrittää jäädyttää meitä paikalleen. Samalla kun korruptoitunut kulttuurimme kannustaa sisäiseen kuolemaan, me opettelemme elämään. Kokemus opettaa, ettei kannata katsoa toista syvälle silmiin, se sattuu. Se opettaa, ettei kannata vajota liikkeen hurmioon tai peto nappaa. Se opettaa, että tarjoaminen on turhaa, sillä kukaan ei huomaa sitä.”
Tästä päättömyydestä huolimatta Haarla tietää, miksi on hypännyt taiteen kelkkaan:
”minulla on tarve löytää merkityksiä. Taiteilijan työ on seikkailemista eksoottisissa maastoissa eksymisen uhalla. Taiteilija ajaa itsensä tahallisesti jonkinasteiseen mielenhäiriöön herkistyäkseen näkemään yksityiskohtia ja variaatioita maailmassa.”, kirjoittaa Ruusu Haarla kolumnissaan.
Baletilla ja matematiikalla on yhtäläisyyksiä
Yliopistolehti (11/2010) on haastatellut balettitanssija Emmi Pennasta. Pennanen on sekä Kansallisbaletin ballerina että matematiikan opiskelija. Hänen mukaansa tanssi ei ole niin kaukana matematiikasta kuin luulisi:
”Tanssissa tulee vastaan se, miksen pysty tekemään tätä ja tätä liikettä. Mitä pitäisi ajatella tai tehdä eri tavalla? Se on samanlainen prosessi kuin jonkun matemaattisen ongelman ratkaiseminen”, vertaa Pennanen.
Pennasta viehättää niin baletissa kuin matematiikassa irtonaisuus ja abstraktisuus. Hän myös arvelee, että matematiikalle tulee käyttöä työssä tanssin parissa. Balettitanssijat jäävät eläkkeelle jo 45-vuotiaina, joten viimeistään silloin hänen on keksittävä muuta tekemistä.
Emmi Pennasta haastatteli Yliopistolehteen Mikko Puttonen.
Musikaalitähdet harjoittelevat laulunumeroitaan kuin monologia
Musiikkilehti Rondossa (11/2010) kirjoitetaan parrasvalojen pätkätyöläisistä eli musikaalinäyttelijöistä. Suurten musikaalien tekeminen vaatii esittäjältä paljon, joten Suomen isoimmissakaan teatteritaloissa ei pärjätä omalla miehityksellä. Siksi näyttämöitä kiertää kasvava määrä monitaitoisia freelancereita, jotka saattavat muodostaa yli puolet esityksen ensemblesta.
Nykyään moni nuori käy preppaamassa taitojaan Lontoon musikaalikouluissa ja katsomassa maailmalla esityksiä oppiakseen niistä. Näyttelijä Emmi Kangas sanoo:
”Lontoon musiikkiteatterikoulun helmiä oli se, miten paljon laulamisessa keskityttiin tekstiin – biisiä ajatellaan monologina eikä lauluna.”
Kankaan mukaan musikaalissa ei lauleta oopperan tavoin pitkää legatoa, jossa vokaalit ovat samanvärisiä, vaan lauluun mennään puheen tehokeinoilla, sävyjä käyttäen. Musikaalilaulu on ennen kaikkea draamaa kuljettavaa puheen jatketta.
Suomalaisista musikaaliosaamisesta kirjoittaa Rondossa Tommi Saarela.