Viisaista Saku Tuominen totesi hiihdon katsomisesta puuttuvan viihdearvon, hyvän mielikuvan, ja menestymisen jännittämisen. Hän myös päivitteli, että Jällivaaran kehnohko kauden avaus oli seurausta Lahden MM-kilpailuista... Voivoi.
Todellakin, jos hiihdon MM-kisat Lahdessa ovat aiheuttaneet Sakulle lähes 10 vuoden trauman, on siitä viihde kaukana. Toivottavasti Saku pääsee yli näistä traumoista seuraavan 10 vuoden kuluessa.
En ole reissussa, koska harmittoman oloisesta muksahduksesta Oloksen leirillä syntyi todellinen lumivyöry. Hassua kuinka paljon kaatuessakin ehti ajatella. Ensin säikähdin, että nyt sattuu varmaan rintaan ja sitten että ei tässä pahemmin käy. Kaatuessa kuitenkin kuulin vasemmasta olkapäästä äänen, joka sai säikähtämään, että nyt taisi sattua.
Tunnustelin itseäni ja mitään ei tuntunut olevan poikki, joten yritin jatkaa, mutta käsi oli kuitenkin liian arka. Hotellilla ajattelin, että käsi tärähti ja venähti joten se on vähän arka. Tietysti harmitti että lenkki keskeytyi mutta onneksi käsi ei tuntunut kovin pahalta.
Kuitenkin halusin saada lisäselvitystä mitä kädelle kävi. Annoin kädelle kylmähoitoa ja soitin fysioterapeutille, valmentajille ja lääkärille. Saimme ajan varattua ajan magneettikuvaukseen heti seuraavaksi aamuksi. Tuntui aluksi hieman hätävarjelun liioittelua, sillä käteen ei koskenut levossa eikä se ollut turvoksissa.
Yöllä kuitenkin heräsin vihlovaan kipuun kääntyessäni. Silloin heräsi ensimmäisiä epäilyksiä siitä että kaikki ei ehkä kuitenkaan olisi ihan kunnossa. Uskoin edelleen kuitenkin vakaasti siihen että mitään pahempaa ei ole tapahtunut, mutta lähdimme aamulla Rovaniemelle ottamaan kuvat.
Pelkään piikkejä ja tiedustelin lääkäriltä sattuuko varjoaineen pistäminen pahasti? Lääkäri kertoi sen sattuvan. Vitsailin ja sanoin, että no ei se haittaa jos tähän nyt kuolla kupsahdan. Lääkäri sanoi, että hän kyllä joutuu vaikeuksiin, jos potilas menehtyy varjoainetta pistettäessä. Siis tunnelma oli vielä tässä vaiheessa leppoisa.
Liiton lääkärimme, Jari Havela suositteli vielä käymään Lapin keskussairaalassa näyttämässä kuvia ja lausuntoa ortopedille. Ajattelin, että tässä on jo kiire lähteä takaisin Olokselle, jotta ehtisi hiihtämään illalla, mutta käydään nyt vielä näyttämässä kättä niin saan vielä kuntoutusohjeet.
Ortopedit kuitenkin totesivat, että käden tilanne on se, että kättä on pidettävä kantositeessä kolme viikkoa. Minä kysyin, että tarkoitatteko että en voi kilpailla Jällivaarassa viikonloppuna. Kukaan ei vastannut mitään. Tässä vaiheessa vasta tajusin tilanteen vakavuuden ja tippa tuli linssiin. Kyseessä on minulle elämäni ensimmäinen loukkaanrtuminen. En ole edes lapsena nyrjäyttänyt nilkkaa tai reväyttänyt mitään lihasta. Olo oli todella järkyttynyt.
Sen jälkeen minä ja päävalmentajamme aloimme järjestellä käytännön asioita. Päätimme, että lentäisin saman tien Rovaniemeltä kotiin. Nyt olen kotona ja asiat ovat niin hyvin järjestyksessä kuin voivat. Viikonlopun kisoja oli todella vaikea katsoa tv:stä, sillä kun on hyvässä kunnossa ja ei ole kipuja, on tosi vaikea “perustella” itselle miksi sitä ei ole kilpaladulla. Ajattelin “miltä tuntuisi kisata, miltä tuossa nousussa tuntuisi, miten laskut sujuisivat, miltä hiihto näyttäisi, mikä mun sijoitus olisi ollut, toimisivatko sukset, minkä osuuden olisin saanut hiihtää, olisinko vihdoin saanut revitellä perinteisellä viestissä...”. Tuntui jopa yllättävän pahalta katsoa kisat kotoa!
En tiedä vielä pystynkö katsomaan Kuusamon kisoja, joissa niin mielelläni olisin hienon kotiyleisön edessä puolustanut edellisten vuosien voittojani. Toivonkin, että muut suomalaiset tarjoavat kotiyleisölle paljon ilonaiheita laduilla ja mäessä!
Keskiviikkona oli ohjelmassa ensimmäinen hiihtolenkki yhdellä sauvalla. Sitten ehkä viikonloppuna toivon jo pääseväni käyttämään molempia käsiä, mutta katsotaan nyt rauhassa. Toivon että voisin osallistua Davosin kisoihin mutta pidän mielessä nyt, että maltti on valttia ja höntyilyyn ei ole varaa.
Itselleni on aina ollut tärkeintä terveys ja siitä pidän myös nyt kiinni. Kunto on hyvä ja hätäilemällä voisin vain pilata koko kauteni. MM-kilpailut ovat helmi-maaliskuun vaihteessa ja niitä ennen saan kyllä käden ja kisatuntuman kuntoon. Uskon että kaikella on tarkoituksensa.
Sisukkain terveisin, Aikku