Siinä ei sinänsä ole mitään huolestuttavaa, mutta kokemuksesta olen huomannut, että jos paino tippuu liian aikaisin "rajoille", niin sairastumisriski kasvaa selvästi. Koputellaan siis omaa päätä (puuta) tiiviisti!
Hyvän ruoankin vuoksi pariviikkoinen leiri täällä Etelä-Tirolissa on mennyt todella nopeasti. Vaikka saapasmaassa osataan kyökkipuolen hommat, niin samaa ei voi sanoa teknisestä osaamisesta.
Internet-yhteys hotellilla on ollut todella huono. Sen vuoksi olemmekin viettäneet normaalia enemmän aikaa keskenämme jutellen ja kuten vanhaan hyvään aikaan korttia pelaten! Asia ei siis ole ollenkaan huono!
Lisäksi leirillä on ollut sen verran omaa aikaa, että olen saanut luettua lähes puolen vuoden ajan rästiin jääneitä Aku Ankan taskukirjoja =)!
Italian uintimaajoukkue on ollut leireilemässä samassa hotellissa kanssamme. Yhden voimaharjoituksen jälkeen jäin hetkeksi seuraamaan heidän harjoitteluaan. On uskomatonta nähdä miten sulavasti ihminen voi liikkua vedessä. He näyttivät olevan kuin saukot vedessä. Samalla tuli ihmeteltyä, miten joku jaksaa päivästä toiseen ihailla samanlaisia kaakeleita, henkisesti aikaa kovaa hommaa!
Elokuussa alkanut jalkavaiva ei moninaisista hoitotoimenpiteistä huolimatta ole vieläkään rauhoittunut. Ramsaun leirin jälkeen tulehduskohtaan laitettu kortisonipiikkikään ei poistanut vaivaa. Sen vuoksi en ole voinut viimeiseen kuukauteen tehdä loikkatreenejä, juoksulenkkejä, enkä hiihtää perinteistä.
Kokeilin käydä juoksemassa pari viikkoa kortisonipistoksen jälkeen, mutta jalka kipeytyi niin pahasti sen jälkeen, ettei sillä voinut edes kunnolla kävellä.
Kotona harjoittelumahdollisuuteni kävivät vähiin, kun ensilumia alkoi sadella maahan ennen leirille lähtöä. Rullahiihdosta tai pyöräilystä jäisellä ja loskaisella tiellä ei tullut mitään, joten mahdollisuutena oli kuntosalia, uimahallin käyttöä, maastopyöräilyä räntäsateessa tai kuntopyörän polkemista.
TAI, fysioterapeutiltani sain kuitenkin luvan kävellä pehmeällä alustalla jäykkäpohjaisella vaelluskengällä, joten kävelinkin useita pitkiä päivälenkkejä hirvimetsällä, kylläkin ilman pataan laitettavaa tulosta.
Val Senalesin leiri siis osui kohdallani aika optimaaliseen saumaan. Huoltoryhmän ei ole tarvinnut täällä paljoa päätään vaivata suksiini laitettavien pitotällien suhteen, sillä kaikki leirin hiihtolenkit olen joutunut tekemään luistellen. Kerran olen hiihtänyt rullasuksilla perinteistä, mutta siitäkin jalka otti taas itseensä sen verran, ettei tarvinnut toista kertaa kokeilla.
Kun toiset ovat lähteneet juoksemaan tai sauvalenkkeilemään, minä olen hypännyt kuntopyörän selkään ja tehnyt treenin sillä. Onneksi vapaan tekniikkani on kesän aikana loksahtanut parempaan malliin kuin mitä se muutaman viime vuoden ajan on ollut, muuten pelkkä vapaan hiihtäminen 3000m:n korkeudessa olisi tukottanut jalkani siihen kuntoon, ettei lihaksistoa olisi saanut auki ennen maaliskuuta edes dynamiitilla!
Jääpussi ja ultraäänilaite ovat olleet ahkerassa käytössä hoitotoimenpiteinä jalalle leirin aikana. Siinä vaiheessa kun jalka taas on kunnossa sitä osaa entistä enemmän arvostaa täysin terveitä treenipäiviä.
Suorituskykyisyyteni on ollut aika lailla hukassa koko harjoituskauden ajan. Vaikka olen harjoitellut hyvin, en vain ole saanut koneesta irti läheskään sitä kapasiteettia mikä minulla on. Totta kai se on aiheuttanut sen, että mietintämyssyä on tullut vedettyä välillä aika paljon normaalia syvemmälle.
Tilanne on kuitenkin koko syksyn ajan parantunut, ja elokuun testikisan kolmen minuutin ero keulaan on supistunut jo tällä leirillä noin minuutin paikkeille. Siltikin ero on vielä suuri. Onneksi minulla on kokemuksia samanlaisista tilanteista myös aikaisemmilta syksyiltä, joten paniikkinappulaa ei ole vielä vasta kuin tapailtu kämmenen alla.
Pari viikkoa on vielä aikaa saada vireen päästä kiinni, ennen kuin maailmancupin karsinnat ovat edessä. En kuitenkaan ole ainoa jolla ei oikein kulje tällä hetkellä, sillä jäätiköllä on ollut eräs vuonomaan "pilottireiskat" päässä hiihtävä kollega, jolla näyttää kulkevan vielä aika reilusti heikommin kuin minulla!
Musti