Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana suurimmat vaalikannatuksen muutokset ovat liittyneet joidenkin puolueiden syntyyn ja vakiintumiseen tai ryhmittymän kuihtumiseen. Vihreät ovat vallanneet markkinoilta vajaan kymmenen prosentin osuuden ja äärivasemmiston osuus on pudonnut eduskuntavaaleissa noin kymmeneen. Neljän suuren sijaan alettiinkin 1990-luvulla puhua enää kolmesta suuresta. Kokoomus, Keskusta ja Sdp ovat keikkuneet jo pitkään mittauksissa kahdenkymmenen prosentin tuntumassa. Muiden eduskuntapuolueiden kannatus on yleensä vaihdellut kolmesta viiteen prosenttiin.
Suomessa myös puolueiden gallupkannatus on ollut tähän saakka varsin tasaista. Viime vaalikausina eniten väriä on tuonut kolmen suurimman keskinäinen järjestys. Tätä kisaa johtaa nyt kokoomus, joka onnistui heti edellisten eduskuntavaalien jälkeen vakiinnuttamaan asemansa mittausten kärkipuolueena.
YLE Uutisten 22.10. julkaisema Taloustutkimuksen mittaustulos perussuomalaisten kannatuksen nopean nousun jatkumisesta houkuttelee kuitenkin arvioimaan järjestelmämme vakautta ja muutosherkkyyttä uudelleen. Puolueen mittauskannatuksen nousu parissa vuodessa neljästä prosentista yli14 prosenttiin on ilmiö, jonka vertaista ei löydy lähihistoriasta. Lähimmäksi pääsee demareiden gallupkannatuksen kohoaminen yli 30 prosentin ennen vuoden 1995 lamavaaleja, mutta silloinkaan ei muistaakseni todistettu kymmenyksen kokoisia valtauksia sadan prosentin kokonaismarkkinoilla.
Viimeisimpien mittausten välillä PS:n lisäkannatus näyttää tulleen erityisesti keskustalta, mutta kymmenen lisäprosenttiyksikköä koostuu monista puroista, sen sanoo jo maalaisjärki. Lukekaa vaikka vain läpi viime päivien kansalaiskommentteja Ylen mittausuutisointiin: ne kertovat paljon.
Perussuomalaisten mittaussuosio on nyt jo niin korkealla, että vaaligallupit ovat varastamassa show’n. Jos soinilaiset vakiinnuttavat asemansa neljän suurimman puolueen "ykkösgrafiikassa”, jatkuu otsikointi kolmen suuren aseman mahdollisesta järkkymisestä. Gallupuutisethan ovat paljon enemmän nimenomaan muutoksen ja järjestyksen kuuluttamista kuin mittauskannatuksen orjallista tilastointia puolueiden suuruusjärjestyksessä. Juuri tästä syystä mittausjulkisuus voi alkaa elää omaa elämäänsä, ja etenkin silloin gallupit voivat oikeasti vaikuttaa monin eri tavoin valitsijoihin.
Tieteellisissä tutkimuksissa gallupien vaikutusta äänestämiseen analysoidaan yleensä kahdesta päänäkökulmasta. Puhutaan puolue- ja ehdokasvalintoihin liittyvistä vaikutuksista ja toisaalta vaikutuksista äänestämässä käyntiin. Olennaista on sekin, että kannatusmittauksilla voi olla vaikutusta äänestyspäätöksiin siitä huolimatta, että ne eivät johda varsinaisiin käyttäytymismuutoksiin. Useimmiten tutkimuksissa havaitaan juuri tällaista kantoja vahvistavaa tai heikentävää vaikutusta ilman että valitsijat raportoisivat gallupien varsinaisesti muuttaneen heidän vaalivalintojaan. Tähän seikkaan liittyy suuri epävarmojen valitsijoiden osuus viimeaikaisissa kannatusmittauksissa.
Journalistisesti ja poliittisesti tärkeimpiä ovat muutokset, jotka muuttavat aikomuksia toisensuuntaiseksi toiminnaksi. Tunnetuinta tällaista muutosvaikutusta kutsutaan englanniksi bandwagon-efektiksi. Siinä valitsijat siirtyvät gallupsuosikin kannattajiksi erityisesti puolueen tai ehdokkaan mittaussuosion perusteella. Suomeksi termistä on puhuttu voittajan vankkureihin hyppäämisenä, lumipalloefektinä tai mukaan tempautumisena. Bandwagon on perussuomalaisten kohdalla jo ilmeistä, ja osa lisäkannatuksesta on tullut siirtyminä muita puolueita aiemmin kannattaneilta.
Luultavasti perussuomalaisten oman kannatuksen ja myös puoluejärjestelmämme muutosten kannalta on silti paljon olennaisempaa, millainen mobilisaatiovaikutus galluptiedoilla lopulta on. Soinilaisten hurjan mittaussuosion pitkittyminen saattaa valaa uskoa perussuomalaisiin sellaisissakin vaalipiireissä, joissa edustajapaikkoja on totuttu pitämään vain tutuille suurimmille puolueille mahdollisina. Jos mittaussuosio innostaa ennen äänestämättä jättäneitä valitsijoita runsaasti vaaliuurnille, mittausuutisten mobilisaatioefekti voi muodostua jopa ratkaisevaksi.
On itsestään selvää, että viimeisimmät kannatusuutiset ovat terävöittäneet puolueiden linjoja ja valveuttaneet puolueissa viimeisetkin laakereillaan lepääjät. Näinkin gallupit voivat olla kansan palveluksessa.