Rauhanvälityksen brändäys suomalaiskäyttöön ei ole uusi asia. Se nousi esille ulkoministeriön raportissa viime keväänä. Ulkoministeri Alexander Stubb on ollut idean kehittelystä innostunut ja pitänyt tiiivistä yhteyttä presidentti Martti Ahtisaareen.
Kulissien takana ajatusta ovat olleet kehittelemässä samaan aikaan myös keskustan ulkopoliittiset ajatushautojat.
Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen on yksi rauhanvälityshankkeesta kiinnostunut. Vanhanen ei innostunut , Kiviniemi syttyi. Keskustaa lähellä oleva Pentikäinen on aktiivinen taustatoimija, jolla tuntuu olevan halua vaikuttaa Ulkomaanavun harjoittamaa kenttätyötä laajemmin.
Stubbin ja Pentikäisen haarniskat kolahtivat vuosi sitten, kun Pentikäinen vaati perusteellista tutkimusta Gazassa tuhotusta klinikasta. Stubb torjui vaatimuksen arvelemalla, että Ulkomaanapu vain haluaa vaatimuksellaan nostaa omaa brändiään. Anteeksipyyntö Stubbilta hautasi sanasodan, mutta muisto jäi.
Rauhanvälitysbisnestä ei tarvitsisi aloittaa tyhjästä. Vuonna 2000 perustettu CMI nojautuu yhden miehen, presidentti Ahtisaaren kansainväliseen brändiin. Näytöt Namibiasta, Kosovosta ja Acehista riittävät tuomaan Ahtisaaren toimistolle uusia toimeksiantoja. Viimeisetkin CMI:lle Suomessa hymähdelleet ulkopoliittiset toimijat ovat Nobelin myötä taipuneet tukijoiksi.
Rauhanvälityksen aloitetehtailussa on kokoomuksen ja keskustan kädenvääntöä ulkopoliittisesta vaikutusvallasta. Komea aloite yritetään jalostaa toiminnaksi ja viedä hallitusohjelmaan – ja se maksaa. CMI sai valtion tukea 1,4 miljoonaa vuonna 2009. Summaa ollaan nyt nostamassa. Lopulta rahaa saatetaan tarvita Sveitsin ja Norjan malliin kymmenkertainen määrä nykyiseen.
Demarit ovat rauhanvälitysinnossa auttamatta myöhässä ja ainakin toistaiseksi presidentti Halosen panttivankeja. Kiviniemi luetteli joukon suomalaispoliitikkoja, jotka voisi valjastaa rauhanvälitystyöhön. Kansainväliset tehtävät voisivat hyvinkin kiehtoa myös Halosta 2012 jälkeen, mutta tuskin Ahtisaaren tallissa.