Halonen kiihdytti sanailua presidentin valtaoikeuksista Urho Kekkosen syntymäivänä viime perjantaina Säätytalolla toteamalla sanatarkasti näin:
"Nykyinen perustuslaki vuodelta 2000 on perusteellisen valmistelun tuloksensa syntynyt kokonaisuudistus - poliittinen kompromissi, jonka taakse saatiin lähes koko eduskunnan yksimielisyys. Presidentin toimivaltaa haluttaisiin jälleen supistaa tai oikeammin sanottuna poliittinen eliitti haluaisi supistaa sitä. Kansa mielii edelleen vahvaa, itse valitsemaansa presidenttiä."
Noin siis Halonen.
Presidentti tarkoitti poliittisella eliitillä hallitusta ja toimittajia. Hän on vedonnut toistuvasti siihen, että kokemuksia pitäisi hankkia myös muistakin presidenteistä kuin hänestä ennen kuin perustuslakia uudistetaan. Toive on kaikunut kuuroille korville. Matti Vanhasen hallitus on nimittäin päättänyt supistaa presidentin valtaa ja jättää hänet pois Euroopan unionin huippukokouksista. Niihin menee vastaisuudessa aina pääministeri. Jos presidentti lähtee, hallitus päättää siitä erikseen. Uusi pääministeri Mari Kiviniemi tukee tätä linjausta.
Suomessa on noudatettu vuodesta 1995 lähtien käytäntöä, että presidentti ilmoittaa valtioneuvostolle, osallistuuko hän EU:n huippukokouksiin. Hallitus on merkinnyt ilmoituksen tiedoksi. Siitä ei ole aiheutunut suuria ongelmia, kun sekä Suomen presidentille että pääministerille on katettu lautaset EU:n huippukokousillalliselle.
Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Suomen pitää kuitenkin valita, kumpi johtaa maan EU-politiikkaa. Hallitus on oman ratkaisunsa tehnyt: pääministeri lähtee, presidentti jää kotiin. Linjaus perustuu ajatukseen, että kaikki EU-asiat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa myöten kuuluvat valtioneuvoston valmisteltaviin asioihin.
Halosen mukaan kyseessä on siis poliittisen eliitin tahto, joka sotii kansan tahtoa vastaan. Argumentin jälkiosa pitää paikkansa. Suomalaiset kaipaavat kyselyissä vahvaa presidenttivaltaa. Sellaista, jonka turvin Urho Kekkonen piti hallitusta ja poliitikkoja kurissa ja nuhteessa. Tuohon aikaan ei ole kuitenkaan paluuta. Kansan kaipuusta puuttuu realismi.
Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sen takia on erikoista väittää, että eliitin tahto toteutuu, jos presidentin valta vähenee. Mikäli eliitti määritellään Halosen tavoin poliittisen järjestelmän huipputasoksi, niin presidentti, jos kuka, edustaa eliittiä valtionpäänä.
Martti Ahtisaari käytti tasavallan presidenttinä samaa perustetta kuin Halonen, kun hän vastusti presidentin vallan vähennystä. Se ei auttanut. Sittemmin Ahtisaari on sanonut, että Suomi tulisi toimeen jopa ilman presidenttiä.
Nykyisen perustuslain on hyväksynyt kaksi eduskuntaa. Välissä olivat vaalit. Näin on määrä menetellä myös nyt eduskunnassa olevassa perustuslakiuudistuksessa. Hallituksen esityksen hyväksyy ensin nykyinen eduskunta. Vaalien jälkeen sen saa eteensä uusi eduskunta. Vasta jos sekin äänestää lainmuutoksen puolesta, presidentin valta supistuu.
Halonen vetosi Säätytalolla nykyisen perustuslain kompromissiluonteeseen, mutta jätti sanomatta, mitä eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi EU:n huippukokouksen edustuksesta, kun se antoi mietintönsä nykyisestä perustuslaista vuonna 1998. Valiokunta totesi, että valtioneuvosto päättää, kuka edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Hallituksen linjaus edustusoikeudesta vastaa perustuslakivaliokunnan tulkintaa ja eduskunnan tahtoa.
Perustuslait säädetään demokratioissa parlamentissa. Kun Suomen ensimmäisen perustuslain sisältö lyötiin lukkoon 1919, sen linjaukset perustuivat pienen ja elitistisen poliitikkoryhmän esitykseen. Ryhmä esitti Venäjän tsaarinvaltaa ja Ruotsin kuningasvaltaa myötäillen, että Suomi tarvitsee presidentin, jolla on poikkeuksellisen vahvat valtaoikeudet. Silloinen eduskunta oli samaa mieltä.
Kaikissa Kekkosen jälkeisissä perustuslakiuudistuksissa on vähennetty presidentille tuolloin annettuja valtaoikeuksia. Samalla on lisätty hallituksen ja eduskunnan valtaa. Tällaisesta parlamentarismia vahvistavasta vallansiirrosta on myös kyse perustuslain muutoksessa, josta Halonen ja hallitus ovat eri mieltä.
Ratkaisu siirtyy seuraavaksi kansan käsiin. Se päättää ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa, kumpi kanta voittaa, ellei eduskunnassa tehdä sitä ennen SDP:n ryhmäjohtajan Eero Heinäluoman ehdottamaa kompromissia. SDP vastustaa hallituksen aikeita riisua presidentin valtaa.
Jos demarit ja muut presidentin nykyisten valtaoikeuksien puolustajat saavat tarpeeksi ääniä, he voivat kaataa halutessaan perustuslakiuudistuksen vaalien jälkeen määrävähemmistöllä.
Vaikea tällaista prosessia on pitää eliitin puuhasteluna.