Tässä taannoin oli ajatuksissa, että kohta mieluummin häviäisi hyvällä pelillä kuin voittaisi huonolla, kun huonolla pelillä voitetun pelin jälkeen fiilikset eivät tahdo hirveästi iloa pintaan nostaa ja olisi kiva olla edes vähän tyytyväinen omiin otteisiin pelin jälkeen. Tulipahan nyt sekin koettua ja pintaan nousi se kaivattu tunne, mikä korpitaipaleen jälkeen syntyy, kun näkee lähteen metsän keskellä. Jotain, joka virvoittaa ja piristää. Sitä tämä häviö meille oli. Raikas tuulahdus, joka sai siipiemme höyhenet heräilemään ja nostamaan pintaan ajatusta oikeasta lentoon lähdöstä.
Jaksonumerot olivat tavallaan aika suurinumeroiset, mutta kun tarkkailee peliä vähän lähemmin niin ei Pori niin ylivoimainen ollut. Totta kai he antoivat meille hyvän näytön omista taidoistaan ja osaamisestaan, mutta kyllä mekin annoimme näyttöjä. Ei tässä kuitenkaan niin kaukana olla, jos pystymme pelaamaan hyvällä tasolla kaksi jaksoa ja kahdeksan vuoroparia kahden vuoroparin sijaan. Onnistumistilastomme 2-3 välillä oli 14/15. Kolmostilanteetkin voitimme.
Ei tässä ole sittenkään hirveästi syytä olla harmissaan. Emmekä me kyllä olleetkaan. Joukkueen fiilis oli pelin jälkeen iloisin koko kautena. Kaikki tajusivat mitä kentällä tapahtui. Pori voitti, mutta vain tällä kertaa. Kentällä ei tullut tunnetta, että vastassa on ylivoimainen joukkue. Kentällä ei tullut edes tunnetta, että olisimme hätää kärsimässä. Päinvastoin. Meillä meni itseasiassa ihan hyvin. Ne pesäpallon tärkeimmät jutut, juoksut, jäivät vain tekemättä. Mutta kyllä ne lyönnit vielä enemmin tai myöhemmin osuvat kohdilleen. Silloin tilanne voi olla hyvin erilainen.
Uskoa siis saatiin, vaikka takkiin tuli. Urheilu on jännä juttu. Ja tunteilla siinä kaiken keskellä iso merkitys. Pitää uskoa ja luottaa. Jos ne horjuvat, niin ei siinä sitten hirveästi kannata mitään tavoitella. Nyt pitää vain koittaa ammentaa tästä saadusta valonsäteestä voimaa tehdä työtä sen eteen, mikä syksyllä meitä odottaa. Runkosarja on jo hävitty juttu – siis voiton osalta, sillä Pori vie sen varmasti. Mutta ei tässä kannata pisteitä miettiä eikä hirveästi tulostakaan. Kaikki paukut laitetaan nyt siihen, että pelimme kehittyy positiiviseen suuntaan.
Tässä joukkueessa on paljon potentiaalia ja se on tehnyt ja tekee kovasti töitä. Ei meillä ole tapana heikon hetken sattuessa kääntää selkää ja arvostella omia. Me uskomme toisiimme ja tähän juttuun. Ja uskomme myös siihen, että pitkässä juoksussa juuri se on se ratkaiseva asia, joka vie eteenpäin. Urheilun maailmassa asiasta löytyy monta esimerkkiä. Viimeisimpänä loistavana esimerkkinä toimii jääkiekkoilija Ville Leino. Oikea ympäristö ja oikeanlainen turvallisuuden ja luottamuksen tuntu saa ihmeitä aikaan. Ja niitähän tässä tavoitellaan.
Tällä viikolla olemme järjestäneet jyväskyläläisten Superpesisjoukkueiden kanssa pesisviikon
Keskiviikkona, kun suuntaamme Viininjärvelle pesisviikko alkaa Yrttisuolla Valo – Siipe -pelillä. Viikko jatkuu Kirin miesten kotiottelulla torstaina Hippoksella ja loppuu meidän ottelullamme sunnuntaina Hippoksella Ylihärmää vastaan. Viikosta poikkeuksellisen tekee se, että pelaajien + yhteistyötahojen panostuksella pelit tarjotaan kaikille ilmaiseksi. Tapahtuma on hieno esimerkki seurojen välisestä yhteistyöstä, sillä sen lisäksi että kaikki kolme pesisseuraa tekevät yhteistyö on yksi tapahtuman tukijoista JJK Keski-Suomi Oy.
Meillä on toiveissa Oulun kaltaisia hallittuja, tasapainoisia, hyviä pelejä. Urotekoja ei tarvita. Perussuoritukset riittävät. Omaan peliin keskittymistä ja yksittäisten tilanteiden voittamista. Niistä syntyy pelin hallinta niin kuin puroista syntyy jokia. Pienet asiat yhdessa muodostavat kokonaisuuksia kuin huomaamatta. Kokonaisuuksia on vaikea hallita, kun taas pieniä asioita helppo. Pesäpallo on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen peli.
Tervetuloa kaikki urheilun ystävät katsomaan laadukasta, jyväskyläläistä pesäpalloa Superpesisviikolle:
ke klo 18.00 Valo – Siilinjärvi Yrttisuolla
to klo 18.00 Kiri – Ulvila Hippoksella
su klo 18.00 Kirittäret – Ylihärmä Hippoksella
Kirittäret