Minnalla oli palava halu testata vauhtiaan yksiköllä ja Sanna pääsi kisaamaan elämänsä ensimmäistä kertaa joukkueveneeseen SM-karkeloihin. Taistelutoverit hikoilivat siis samalla kaavalla, mutta erilaisissa veneissä… tässä hieman kisafiiliksiä. =)
Minna;
SM-kisaviikolla soudin kolme kovempaa treeniä yksiköllä. Ehdin soutaa myös Sannan ja Varvion Ullan kanssa kaksikolla, joten varsinainen mixedviikko venekuntien kanssa. Harjoituksellisesti viikko oli piristävä, koska muutoksia ja uusia asioita tuli paljon normipäivän rinnalle. Kisavauhdin pitäminen yksiköllä mietitytti...olihan viimeisestä 2000m:n kisamatkasta vierähtänyt tovi… huhtikuussa leirillä Belgiassa. Siellä kisattiin samalla lailla Ullan kanssa vierekkäin kuten nytkin Tampereella. Olin tehnyt itselleni suunnitelman vauhdinjaosta ja miettinyt etukäteen miten matka "paperilla ja ajatuksissa" kulkee. Illalla ennen nukahtamista asiat pyörivät vielä mielessä. Se on sitä henkisesti kilpailuun valmistautumista!
Kisa-aamulla, heti herättyäni kävin soutamassa 20min ja sen jälkeen söin aamupalan Kaukajärven rannassa. Puuroa ja mehukeittoa. Parin tunnin päästä se olisi sitten menoa! Levytin telttapatjalla ja mietiskelin tulevaa, JÄNNITTI... se miten kisassa käy ja miten jaksaa soutaa yksikköä! Kun normisti soudan lähes jokaisen treenin kaksikolla, niin yksiköllä soutaminen tuntuu sille kuin polkisi tandemia yksinään. Tasapaino, vauhti ja veneen hallittavuus ovat suuressa roolissa ja kisavauhdin ylläpitäminen ovat suuria juttuja!
Vihdoin startti pamahti ja ajatusten toteuttaminen alkoi! Puhuin ajatuksissa itselleni : älä käytä jalkoja liikaa alussa, keskelle rataa, pysy rentona, tonnilta lisää painetta, vika 500m sen jaksaa, mutta malta vielä, 250m nyt on mentävä, vika 100m ja valkoiset poijut: Enää ei ole mitään väliä, kaikki peliin!
Fyysisesti ja teknillisesti homma toimi hyvin ja Ulla antoi kovan vastuksen. Voitin mestaruuden, Ulla sai hopeaa! Maalissa näkyi tähtiä ja jännitys oli poissa, mutta päässä heitti. Hetken elpymisen jälkeen alkoi loppuverryttely, joka soudettiin Ullan kanssa samalla keskustellen kuinka kisa kummallakin oli edennyt. Asioiden jakaminen valmentajan ja kilpatovereiden kanssa on parasta oppimisen tiellä!
Sanna;
Halusin soutaa SM-kisoissa kaksikkoa, nyt se oli vihdoin mahdollista, olin odottanut sitä 10-vuotta! Uuden soutuseurani SMARK:in riveistä houkuttelin Koskelan Hannan kanssani SM-kisaprojektiin. Hanna kävi useana päivänä Kisakalliolla treenaamassa ja löysimme veneeseen yhteisen harmonian. Saimme myös arvokkaita tekniikkavinkkejä valmentajaltani Ilona Hiltuselta ja Minnalta joka oli myös valmentajaveneellä meidän mukana treeneissä antamassa vinkkejä yhteiseen tekemiseen.
Olimme soutaneet Hannan kanssa Kisakalliolla erilaisilla tahdeilla ja vauhdeilla, sovimme yhteiset sanat joilla ymmärsimme toisiamme veneessä. Kävimme kilpailun mielikuvissa monen monta kertaa lävitse, sovimme mitä teemme missäkin kohtaa kilpailun edetessä.
Tampereella olikin sitten jännät paikat edessä… alkuerissä oli molemmilla perhosia vatsassa, mutta kutsuimme niitä onnen perhosiksi, ne kuuluvat asiaan;) Alkuerissä saa vähän tuntumaa omaan menemiseen ja samalla pystyy vertailemaan omaa vauhtiaan toisten venekuntien menoon. Pääsimme suoraan jatkoon, A-finaali odotti seuraavana päivänä.
Sunnuntai oli meidän ”juhlapäivä”! Pienen projektimme tärkeimmät hetket olivat edessä, halusimme kisaamaan =) Päätimme soutaa samalla tavalla kuin alkuerässäkin, tavoitteenamme oli olla mahdollisimman ”puhki” maalissa, päätimme nauttia jokaisesta soutuvedosta! Kilpailu meni aivan suunnitelmien mukaan, veneemme keulapallo ylitti maalilinjan ensimmäisenä =) Mestaruuden lisäksi saimme mahtavan yhteisen kokemuksen. Oli upeaa soutaa nuoren urheilijan kanssa joka uskaltaa heittäytyä jokaisella solullaan uusiin haasteisiin, KIITOS Hanna=)
Taistelutoverit jatkavat taas uusin kokemuksin tähän uuteen viikkoon ja uusiin treeneihin=) Edessä on pari viikkoa hikisiä hetkiä veneessä ennen uutta koitosta; Valkeakoskella nimittäin kisataan seuraavaksi, siispä uusia porkkanoita tiedossa…