Päädyin lopulta vastaamaan suuremmassa määrin omasta harjoittelustani. Olenhan tehnyt tätä hommaa jo useita vuosia ja kokemusta kertynyt riittävästi. Tiedostan kuitenkin etten kuitenkaan ole valmentaja ja tarvitsen silti taustalleni valmennustukea.
Sitä ovat luvanneet antaa Reijo Jylhä Rovaniemen urheiluakatemiasta ja Eero Hietanen Lapin urheiluopistolta. Edellisen valmentajani Jarmo Riskin ajoilta tunnen harjoituspaikat ja -maastot hyvin Rovaniemellä. Maajoukkueleireillä apua saan toki joukkueen valmentajilta.
Suksihuollossa suksistani tulee vastaamaan Mika Venäläinen. Hän joutuu hyppäämään Reino “Reiska” Holcin hyvin suuriin saappaisiin. Tiedän Mikan olevan tosi ammattilainen ja uskon, että pystymme tekemään hyvää yhteistyötä.
Ensimmäinen maajoukkueleiri oli jo perinteisesti Norjan Sognefjälletissä kesäkuun alussa. Sognefjället sijaitsee noin 1400 metrin korkeudessa ja latua oli tehty 6,9 km. Säät suosivat ja saimme hiihtää auringonpaisteessa yhtä päivää lukuun ottamatta. Keli oli myös liukas joten pystyimme hiihtämään määrällisesti paljon ilman, että se kuormitti lihaksia liikaa.
Latua jouduttiin toki suolaamaan aamuin ja iltapäivin noin 240 kg per kerta, sillä muutoin hiihtäminen olisi ollut miltei mahdotonta. Lunta oli viime vuosiin nähden todella vähän ja laduntekijöiden pitikin olla melkein koko ajan kasaamassa lunta ladulle. Epäilimme jo pystymmekö hiihtämään koko leirin samassa paikassa vai pitääkö hiihtopaikkaa siirtää lumisemmalle alueelle. Onneksi paikkaa ei tarvinnut vaihtaa. Kiitos siitä uutterille “latumiehille”.
Neljänä edellisenä kautena minulla on ollut ongelmia jalkojen kanssa ja olen joutunut välttämään juoksua. Tänä vuonna kyseistä ongelmaa ei ole ollut. Mietin mistä tämä voisi johtua. Kauden jälkeen parannuttuani mykoplasmabakteerista jouduin aloittamaan juoksuharjoittelun varovasti ja jalat saivat aikaa tottua paremmin juoksuun, jotain hyvää siitäkin taudista.
Juhannuksen vietin perisuomalaiseen tapaan mökillä järven rannassa. Aattona kävin vielä hiihtämässä rullilla mutta sitten aloitin minikesälomani vieton. Minulla on tapana pitää kesän ainoa lomapäivä juhannuspäivänä. Ohjelmaan kuului saunomista, uintia ja grillausta sekä vajaan 13 tunnin yöunet. Sunnuntaina jatkoin matkaa Vuokattiin leirille levänneenä ja pirteänä.
Leirin alkuun meillä oli jo perinteeksi tullut Vuokatin Aateli Race. Kilpailu on kolmiosainen, 1,6km prologi vapaalla, seuraavana päivänä aamulla 3 km maastojuoksu ja melkein heti perään 10 km vapaan rullahiihto. Osaltani sain kisasta sen mitä hainkin eli teknisesti hyvän kovan harjoituksen. Loppu leiri sujui myös hyvin, vaikkakin kotiin lähdettäessä olinkin aika väsynyt.
Kotona en ehtinyt kuin pestä pyykit ja pakata uudelleen sillä matkustin suoraan Rovaniemelle pitämään lasten hiihtoleiriä. On mukava huomata kuinka hanakasti nuoret haluavat oppia uutta ja oppivatkin todella nopeasti. Toivottavasti pystyn kannustamaan ja antamaan oppia tuleville urheilijoille.
Ensi viikolla saan olla kotona ja pääsen poimimaan mansikoita! Ihania kesähetkiä kaikille.
Aikku