Puoliltapäivin kokoonnumme tuottajamme Hoopi Hännisen johdolla ja käymme suunnitelmat läpi. Pikku tarkennusten jälkeen alkaa ahkerointi. Toimittajamme työstävät kiireessä ennakkojutut, haastattelut ja kisauutiset valmiiksi. Ohjaajamme fani-Anssi Nyberg taiteilee Top-koosteet, ja tekniikan ammattilaisemme virittävät kisastudiomme lähetyskuntoon. Studioisäntä poistuu puuterointiin.
Kyllä, telkkarissa pojatkin puuteroidaan. Ensi kertaa studiovieraaksi saapuva karski jalkapallon ammattilainen saattaa kavahtaa tilannetta, mutta kaikkeen tottuu. Juontajan näkökulmasta piipahdus maskissa tarjoaa yleensä viimeisen tilaisuuden rentoutua ennen lähetyksen alkua.
Tunti aikaa lähetykseen, ja asiantuntijamme saapuvat studiolle. Kevyttä huulenheittoa, tutustuminen kokoonpanoihin ja ajolistaan, kuppi kahvia ja lähetykseen. ”Kaksi minuuttia ja mennään…”, kuuluu korvanapista. Vähän jännittää, mutta vuosien kokemus helpottaa. Tällä kertaa alkusanat sujuvat ilman kommelluksia. ”Hyvää iltapäivää, ja tervetuloa MM-jalkapallon pariin...”
Lionel
Kiireinen viikko takana, seitsemän päivää ja seitsemän lähetystä. Onneksi jokainen päivä tarjoaa jotain erityistä. Englannin konttaus ja Messin nerokkuus. Chilen ilotulitus Hondurasia vastaan. Oma suosikkini Ghana avasi vahvasti, mutta hyytyi Australiaa vastaan. Tätä kirjoittaessa katselen samalla Tanskan ja Kamerunin tarjoamaa huikeaa näytelmää. Hienot kisat käynnissä, alun nihkeyden jälkeen.
Asiantuntijamme täydentävät toisiaan. Erityisesti mieleeni painui Riihilahden Akin ja Erkka V. Lehtolan sanailu Argentiinan kohdatessa Etelä-Korean. Erkka, nelivuotiaan Lionel-pojan isä, on intohimoinen ja ylpeä Argentiinan fani. Ja Aki tietää sen.
Niinpä kaksikon kommentoinnista kehkeytyi mestarillinen verbaalinen miekkailu. Maradona, Messi, kolmen maalin Higuain ja koko ottelu paketoitiin taidokkain sanankääntein. Minä saatoin studioisäntänä keskittyä vain kuuntelemaan. Uskon, että katsojammekin nauttivat tilanteesta.
Yksi kommentti tosin särähti korvaani. ”Maradona on kuin nainen. Hän ottaa kaiken henkilökohtaisesti.”, kuului analyysi valmentajasta. Itse en koskaan sanoisi niin. Enhän?
Alex ja Steffi
Alex ja Steffi kutsuivat kylään. Stubb ja Wallin, nimittäin. Herrat ministerit isännöivät kolmatta kertaa urheiluväen iltamia, jossa alan miehet ja naiset tapaavat rennossa tunnelmassa, ja mikä tärkeintä, urheilumiljöön ulkopuolella. Ajatuksessa on ideaa, sillä huippu-urheilijamme ovat Suomi-kuvan parhaita lähettiläitä maailmalla. Yhteishengen luominen kannattaa.
Ilta tarjosi hyvää ruokaa, sopivasti juomaa ja paljon mielenkiintoisia keskusteluja. ”Kilometrit taisivat täyttyä.”, totesi pitkään loukkaantumisista kärsinyt NHL-kiekkoilija Jere Lehtinen. Upea ura lienee päätöksessään, joskin pienellä varauksella, sillä jääkiekkoilijan mieli on muuttuvainen. Vai mitä, Teemu?
Koripalloilija Hanno Möttölä kaipasi suomalaisurheiluun lisää ryhtiä. ”Liian moni tyytyy keskinkertaisuuteen, tarvitsemme ammattimaista asennetta”, kuului pitkän miehen tuomio. Kymmenen ammattilaisvuoden tuomaa kokemusta kannattaa kuunnella. Maajoukkueemme asenne testataan syksyn EM-karsinnoissa. Toivon menestystä.
Alppinisti Marcus Sandell menetti viime talvena toisen munuaisensa laskettuaan treenileirillä kivikkoon. Nyt mies uhkui harjoitushaluja, ja uskoa menestykseen. Siinä mallia asenteesta.
Laura Kalmari nautiskeli hillitysti illan antimista. Kaksi iltaa myöhemmin Laura nautiskeli kentällä, ja iski jalkapallon MM-karsinnassa kolme maalia Portugalin verkkoon. Siinä mallia Suomen miehille.
Reikäpeli
Työnteon lomassa osallistuin Veikkauksen isännöimään golftapahtumaan Vierumäellä. Joukkueemme kapteeni Eino Grön taipui svingissään, kuten tangolaulajan tuleekin. Oma panokseni jäi valitettavan heikoksi. Ykköstiin avaus napsahti tällä kertaa sentään mukavasti keskelle väylää. Toisin kuin viime kesänä.
Vuosi sitten, sankan yleisöjoukon seuratessa, avasin valtavan pitkälle, metsään. Varapalloni kynsi maata ja pysähtyi naisten tiiboksiin. Syvä hiljaisuus, jonka lopulta rikkoi SM-liigan eläköitynyt toimitusjohtaja Upi Helkovaara. ”No, miltäs nyt tuntuu?”, kuului kysymys. Lupasin, etten enää ikinä kysy samaa keneltäkään.
Kilpailun perinteisiin kuuluu joukkuekuva ennen starttia. Toinen perinne on parhaiden tarinoiden muistelu vielä vuosien jälkeen. Maikkarin meteorologi, ja innokas golffari, Lea Saukkonen luuli taannoin, legendan mukaan, kameran salamaa oikeaksi ja kieltäytyi avauslyönnistään. Ukonilmalla kun ei turvallisuussyistä saa pelata.
Tänä vuonna bongasin pelaajien joukosta myös Heli Rantasen, tasoitus viileä 11,5. Pallo irtosi tiiltä kuten keihäs aikanaan kädestä. Vihaisesti, suoraan, ja kauas. Komeaa katseltavaa.
Vad?
Jukolan viesti suunnistettiin viikonvaihteessa. Petra, yksi nuorista osaajistamme, valmistautui lähetykseen huolella. Säätiedotus lupaili sadetta. Muistin opettavan tarinan vuosien takaa, ja neuvoin Petraa varaamaan muovitaskuja paperisten starttilistojen suojaksi.
Nimittäin. Kauan sitten Laitilassa muuan ahavoitunut, huolellisesti artikuloiva, selostajamme asteli Jukolan metsärastille huolia vailla. Illan tullen taivas kuitenkin tummui, ja lopulta tihku vaihtui kaatosateeksi. Ei muovitaskuja. Eikä kohta lähtölistojakaan. Vain kasa suttuisia papereita.
Vaan eipä hätää, asialla on ammattimies, ja selostus soljuu yön pimeyteen. ”Ensimmäinen joukkue lähestyy metsärastiamme”, kuului kuiskaus. Sen jälkeen hiljaa, ohi mikrofonin, tuskin kuuluvasti: ”Mikä joukkue?”
”Vad?!”, kajahti terävä vastaus.
”Kilpailun johtoon on siirtynyt ruotsalaisjoukkue…”, jatkui selostus.
Tiikeri
Tiesitkö, että moukarinheitossa seitsemän kilon metallipallo etenee radallaan moottoritievauhtia ennen irtoamistaan heittäjän kädestä? Tai, että kolmiloikassa hyppääjän kehoon kohdistuu pahimmillaan jopa 1200 kilon törmäysvoima? En minäkään, kunnes otin selvää.
Tällä viikolla, viimeistään keskiviikkona, yleisurheilun EM-kisojen nettisivuillemme ilmestyy Inside yleisurheilu -lajiesittely, jossa kaikki kahdeksan kenttälajia, satanen ja pika-aidat puretaan palasiksi omasta mielestäni melko mielenkiintoisella tavalla. Klikkaa otsikkoa EM-yleisurheilu 2010, ja tsekkaa itse.
Golfista vielä. Kuulin Vierumäellä, että Tiger Woodsia ei jatkossa tulla nimeämään Yhdysvaltain Ryder Cup -joukkueeseen. Tiikeri kun ei kuulemma tiedä mitä reikää pelaisi.