Myös nuoren Jyrki Kataisen nousu kokoomuksen johtoon 2004 kuuluu puoluepolitiikan legendoihin - niin onnistuneeksi se on osoittautunut ainakin toistaiseksi.
Nyt radikaalin leikkauksen teki Suomen keskusta Lahdessa viime lauantaina, myös pakon edessä. Takana oli rökäletappio vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ja pelko vajoamisesta pysyvästi 20 prosentin kannatusrajan alapuolelle vaalirahakohun takia.
SDP:n puoluejohtoon jäi kaksi vuotta sitten ainoastaan varapuheenjohtaja Piia Viitanen. Jutta Urpilainen, Maria Guzenina-Richardsson ja Ilkka Kantola sekä Ari Korhonen edustivat uutta voimaa. Pari viikkoa sitten SDP vaihtoi puoluesihteerikseen Mikael Jungnerin, kun Korhonen otti ja lähti apulaiskaupunginjohtajaksi Turkuun.
Keskustan entisestä johdosta paikkansa säilytti vain varapuheenjohtaja Tuomo Puumala. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi, puoluesihteeri Timo Laaninen ja kaksi varapuheenjohtajaa - Annika Saarikko sekä Timo Kaunisto - ovat tuoreita kasvoja. Kiviniemi on tosin entinen varapuheenjohtaja. Hänet pudotettiin paikalta kaksi vuotta sitten liian värittömänä poliitikkona.
Nyt keskusta tarttui häneen kuin hukkuva oljenkorteen, sillä siitähän puoluejohdossa tapahtuneessa mullistuksessa on kyse.
Varapuheenjohtajat ovat puolueissa, mitä ovat - sivuosien esittäjiä. Poliittisesti merkittävimmät valinnat tapahtuivat puheenjohtajan ja puoluesihteerin vakansseilla. Liberaali citykeskustalainen Kiviniemi sai toisella kierroksella 56,7 prosenttia äänistä. Voitto ei jätä sijaa nokan koputtelulle. Noin 2 400 puoluekokousedustajan enemmistö osoitti olevansa täysin kypsynyt entiseen menoon, julkisiin kohuihin ja vaalitappion pelkoon.
Laanisen voitto oli murskaava. Hän rohmusi 72,5 prosenttia äänistä, ja Suomenmaa joutuu etsimään itselleen uuden päätoimittajan. Lahdessa selvisi jo ennen äänestystä, miksi väritön Laaninen pystyi sysäämään syrjään värikkään Jarmo Korhosen, joka johti puoluetoimistoa neljä vuotta.
Korhonen oli liian värikäs. Hänen pääsynnikseen luettiin keskustan mainetta mustannut vaalirahakohu. Korhonen olisi voinut menestyä vaalissa paremmin ilman oululaisen Joutsen Median yhtiökokouksessa hiljattain tapahtunutta valtasuhteiden keikausta. Siitä tuli korsi, joka katkaisi kamelin selän. Vaikka Korhonen esitti puhdasta pulmusta, operaatio tulkittiin puoluekokouksessa osoitukseksi hänen härskiydestään. Mieheltä meni luottamus.
Kiviniemen ja Laanisen pitää vakuuttaa puolueen kannattajat ja keskustan potentiaaliset äänestäjät siitä, että puolue uudistuu aidosti ja haluaa puhdistautua vanhoista synneistään. Muuten ei kunnian kukko laula ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Mieleen palautuvat 20 vuoden takaiset tapahtumat. Keskusta päätti silloinkin tervehdyttää poliittisen kulttuurinsa. Puoluehallitus esitteli kymmenkohtaisen toimenpideohjelman huhtikuussa 1990. Puoluesihteeri Seppo Kääriäisen johdolla laaditun ohjelman ydinkohtia olivat poliittisista virkanimityksistä luopuminen huipputehtäviä lukuunottamatta sekä johtavien kunnallispoliitikkojen riippumattomuutta kyseenalaistavien taloudellisten kytkentöjen purku. Keskusta lupasi myös tehdä poliittisen toiminnan tukemisen julkiseksi puoluetukijärjestelmän tavoin. Se lupasi niin ikään purkaa piilopuoluetukijärjestelmät.
Viime eduskuntavaalien aikaiset rahoituskuviot ovat osoittaneet, että keskustassa oli unohdettu oman tervehdyttämisohjelman velvoitteet. Kiviniemellä ja Laanisella on sen takia edessään kovempi urakka kuin keskustan uudella puheenjohtajalla Esko Aholla ja uudella puoluesihteerillä Erja Tikalla oli kesäkuussa 1990, kun he lähtivät tervehdyttämään puolueen poliittista kulttuuria. Vaalirahakohun horjuttamaa uskottavuutta on vaikea palauttaa jo sellaisenaan ja aivan erityisesti siksi, kun puolueen tilillä on edellisen tervehdyttämisohjelman nolo kohtalo.
Matti Vanhasta on moitittu siitä, että hän on laiminlyönyt keskustan puheenjohtajan tehtäviä. Vanhanen myöntää itsekin keskittyneensä pääministerinä isänmaan asioiden hoitoon.
Kiviniemen odotetaan antavan enemmän aikaa puolueelle. Voi vain kysyä, millä lihaksella? Pääministerin virka on maan tärkein poliittinen tehtävä. Kalevi Sorsa sanoi jo aikoinaan, että pääministeri-puoluejohtaja joutuu sulattelemaan kaksoisroolinsa vatsahapoissaan. Esko Ahon, Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen kausilla nähtiin, että pääministerin työ imee kaikki mehut ja vie lähes koko valveillaoloajan.
Koko maan etu on, että Kiviniemi keskittyy kaikella tarmollaan pääministeriyteen sekä Suomen etujen ajamiseen Euroopan unionissa ja ulkomailla. Kiviniemellä on vielä kotonaan äidin huolenpitoa ja läsnäoloa tarvitsevat lapset. Hänen henkiselle tasapainolleen on tärkeää, että perheasiat ovat kunnossa. Keskustalaisten olisi hyvä kohtuullistaa uuteen johtajaansa kohdistuvia odotuksiaan heti kättelyssä, ettei tule pahaa pettymystä. Yksi ihminen ei repeä joka paikkaan.
Puoluekokous valitsi kolme tarmoa puhkuvaa varapuheenjohtajaa, joista eritoten Timo Kaunisto sai kehuja kaikkialta. Eikö varapuheenjohtajien olisi aika kasvaa ulos patsastelevista sivurooleistaan eli tosiasiallisesta vähäpätöisyydestään?
He voisivat ottaa päävastuun puolueen arjesta yhdessä puoluesihteerin kanssa. Kiviniemi saisi silloin keskittyä hallitukseen ja keskustan suurten linjojen johtamiseen. Se tekisi hyvää hänen vatsahapoilleen.