Olin viime maanantain Koukkuniemen vanhainkodissa työskentelemässä, kun olin vastannut superilaisten haasteeseen lähteä mukaan tutustumaan perus- ja lähihoitajan työhön. Paikalla oli myös kolme muuta kansanedustajaa ja kaupunginvaltuutettuja.
Olin aamuseitsemästä lähtien syöttämässä, vaihtamassa vaippoja ja pesemässä senioreita.
Vaikka isä-vainaani oli geriatrisessa vanhainkodissa alzheimerinsa vuoksi ja äitini on tällä hetkellä sairaalahoidossa, siitä huolimatta hoitotyön raskaus ja haasteellisuus havahduttivat. Hoitajien kunnioitus nousi silmissäni entisestään. Vaatii mm. aikamoisia hevosmiehen voimia nostella ihmisiä kaiket päivät.
Veikko Lavia mukaillen voi sanoa, että jokainen ihminen on hoidon arvoinen. Lavi kysyi myös mistä löydät sä ystävän?
Vuodeosastolla monen vanhuksen viimeinen ystävä on hoitaja. Se on se, joka pitää kädestä kiinni ja antaa yksilöllistä hoitoa. Todellakin yksilöllistä hoitoa, koska seniorikin on yksilö eikä vain numero hoitopöytäkirjoissa.
Koukkuniemessä hoitosuhde on aina monivuotinen. Tätä työtä ei tule katkaista ja vaikeuttaa resurssipulalla, vaan rahaa on riitettävä vanhusten hoitoon.
Viikonloppuna pidän puheen Pirkanmaan koneyrittäjien 40-vuotisjuhlassa. Tämä on minulle suuri ilo Pirkanmaan yrittäjien jäsenenä. Konealan yrittäjät ovat osa Suomen selkärankaa nyt ja tulevaisuudessa. Koneyrittäjille on tulossa paljon uutta työtä, kun uusiutuvaa bioenergiaa otetaan metsistämme. Tarvitaan niin puun kerääjiä kuin kuljettajiakin. Koneyrittäjät huolehtivat myös tarvittavasta infrastruktuurista eli että tiet ja sillat ovat kunnossa.
Pirkanmaa, joka on todellinen metsämaakunta, tulee olemaan se alue mistä bioenergiaa saadaan. Tiestömme pitää olla juuri siksi hyvässä kunnossa ja maakuntamme tulee sijoittua kärkeen, kun alempiasteisen tieverkon korjausrahoja jaetaan.
Tulevaisuuden haasteista selvitään parhaiten luomalla edellytykset ja kannusteet aktiiviseen yritystoimintaan. Tämä edellyttää onnistunutta veropolitiikkaa. Verotuksen tulee huomioida paremmin yrittämiseen liittyvä riski. Tarvitaan niin kutsutuille bisnesenkeleille verokannustimia ja tuotekehityspanostusten ylimääräinen verohuojennus.
Yritystoimintaa ei pidä viedä velkavetoisempaan suuntaan osinkoveroja kiristämällä, vaan tarvitaan tulostasausvarauksia. Takautuvaa tappioiden vähentämisjärjestelmää (carry back-järjestelmä) olen ollut eduskunnassa voimakkaasti ajamassa, mutta asia ei ole vielä edennyt hallituksen esitykseksi asti. Olen kannattanut myös kotitalousvähennyksen laajentamista siten, että se koskisi myös pientalorakentamista ja ympäristöinvestointeja.
Tämä voisi tarkoittaa samalla sitä, että maaseudun jätevesijärjestelmien uusiutuminen saataisiin käyntiin tuen avulla. Nyt vasta alle viidennes jätevesiasetuksen piiriin kuuluvista kiinteistöistä on kunnostanut järjestelmänsä vaatimusten mukaiseksi.
Aikaahan on vuoteen 2014 saakka. Kyse on isosta summasta, kun jätevesijärjestelmän uusiminen maksaa keskimäärin 8000 euroa.
Olen eduskunnassa halunnut korostaa terveen järjen käyttöä. Lakeja ei pidä säätää vain säätämisen ilosta. Tarpeettomia lakeja, joita ei pystytä edes valvomaan, ei pidä tehdä. Laeilla ei saisi hankaloittaa ihmisten elämää, eikä byrokratialla padota luovuttaa ja yrittäjyyttä.
Lakien tulisi olla kansalaisten hyväksyttävissä eli oikeudenmukaisia. Paljon puhutaan siitäkin ovatko rikkeet ja rangaistukset oikeassa suhteessa keskenään.
Suomessa esimerkiksi pienet ylinopeussakot ja jotkut muut pienet, liikennettä vaarantamattomat, rikkeet saattavat johtaa epäsuhtaan ammattiautoilijoiden ja muiden liikenteessä autolla liikkuvien välillä. Suomi on maailman ankarimmin sakottava maa ylinopeuksissa ja muissa pienissä liikennerikkomuksissa.
Rattijuoppo saattaa selvitä ehdollisella ajokiellolla, kun taas ammattiliikenteen kuljettajalle voidaan määrätä ajokielto ehdottomana jos pieniä rikkeitä on kertynyt riittävästi. Kertarysäyksellä lähtee siis työ ja toimeentulo.
Olen ehdottanut, että Suomessa otettaisiin käyttöön liikennerikkeiden pisteytysjärjestelmä, joka takaisi oikeudenmukaisemman kohtelun ammattiautoilijoiden ja muiden kuskien välillä. Järjestelmä on käytössä jo Saksassa ja Italiassa.
Pistejärjestelmään siirtymisen keskeinen etu olisi mahdollisuus antaa liikennerikkomuksille eri painoarvot. Nykyisin kaikki järjestelmään kuuluvat liikennerikkomukset ovat samanarvoisia, mutta pistejärjestelmässä liikenneturvallisuuden kannalta vakavammiksi arvioiduille teoille voitaisiin antaa korkeampi pistearvo ja niihin syyllistyminen johtaisi siten nopeammin ajokieltoon.
Ajokieltoon johtava kokonaispistemäärä olisi kahdeksan. Useimmat teot olisivat yhden tai kahden virhepisteen arvoisia. Lievien ylinopeuksien tapaan liikenneturvallisuuteen vaikuttamattomat lievät ajo- ja lepoaikarikkeet luetaan myös yhden pisteen arvoisiksi. Kolmen virhepisteen tekoja ovat eräät vakavimmat tai erityistä suunnitelmallisuutta osoittavat teot, kuten paljastinlaiterikkomus, joka osoittaa piittaamattomuutta liikennesääntöjä ja liikenneturvallisuutta kohtaan.
Pisteytysjärjestelmää ei pidä tietenkään luoda vanhan ajokieltojärjestelmän päälle vaan sen tilalle.
Sellainenkin olisi hyvä kompromissi, että jos rekkamies jää kiinni tien päällä omalla tai työautollaan jostakin rikkeestä, ajokielto koskisi vain hänen siviiliajamistaan eikä työajoja. Eli tulisi ns. rajoitettu ajokielto. Täytyy ymmärtää sellainen näkökulma, että tekevälle sattuu. Tietenkin ammattikuskilla on riski saada enemmän liikennerangaistuksia kuin muilla. Harva ammatti on niin paljoa koko ajan valvovan silmä alla kuin liikennöintiala.
Epäsuhta rikkeiden suuruuden ja sanktioiden, kuten ammatin menettämisen, välillä aiheuttaa kansalaisissa lain kunnioituksen vähenemistä ja ylipäänsä muuttaa asenteita sinänsä tarpeellista liikennevalvontaa kohtaan.
Ammattiautoilijat voivat saada sakon jopa siitä, jos lepoaikapysähdys on jostain syystä jäänyt 1-2 minuuttia liian lyhyeksi. On myös tapauksia missä roska-auton kuljettaja on saanut sakon, kun on ajanut ilman turvavyötä muutaman metrin yli sallitun sata metriä, mikä on yleensä ollut käytäntö.
Viikko sitten eduskunnassa käsiteltiin selontekoa kulttuurin tulevaisuudesta. Nostin puheenvuorossani esille internetin merkityksen. Taiteilijoiden kannalta se on ongelmallinen media, koska tähän asti se on perustunut piratismiin tai muunlaiseen ilmaiseen jakeluun.
Olen vanhoilla päivilläni saanut tehtyä yhteiskuntatieteen kandidaatin tutkielman, jossa tutkin äänitealan murrosta. Suurin selittävä syy äänitteiden myynnin laskulle on juuri ilmainen nettilataaminen.
Toisaalta maksullisetkaan palvelut eivät taiteilijoita elätä. Spotifystä esimerkiksi pitää ladata 100 000 kappaletta ennen kuin päästään muutaman sadan perinteisen cd-myynnin tulotasolle.
Tulevaisuudessa kuitenkin taiteilijat tekevät enemmän kuluttajille teoksia netissä multimediasisältöinä, ja on tärkeää, että digimaailmassakin taiteilijoiden leipä ja tekijänoikeudet turvataan ja myös laillista nettikauppaa edistetään. Toki hyvitysmaksutkin ovat tärkeitä.
Yleisradioon rahoituksen turvaaminen on erittäin tärkeää, koska tekijänoikeusmaksut ovat ylivoimaisia Yleisradiolla verrattuna kaupalliseen kenttään, ja monella tavalla tämä raha sitten jalkautuu kulttuurin tekijöille.
Työsuhdetekijänoikeudesta voitettiin pieni taistelu suuressa sodassa, kun saimme yhdessä kansanedustaja Risto Aution kanssa käännettyä koko keskustan eduskuntaryhmän puolustamaan tekijänoikeuksia.
Virkamiesryhmän laatima esitys uudeksi tekijänoikeuslaiksi olisi merkittävästi heikentänyt luovan työn tekijöiden oikeudellista asemaa. Keskusta oli vaa'ankieliasemassa lain suhteen. Lopulta kulttuuriministeri Stefan Wallin veti koko esityksensä pois, kun suurimman eduskuntaryhmän tuki puuttui.
Ehdotus olisi antanut työntekijöiden ohella työnantajille tekijänoikeudet automaattisesti työsuhteessa syntyneisiin teoksiin, ellei toisin olisi sovittu esimerkiksi työsopimuksessa. Ehdotuksen mukaan työnantaja olisi jatkossa myös muuttaa teosta ja myydä sen käyttöoikeudet.
Työsuhdeolettamaa ajoivat muun muassa Viestinnän ja Elinkeinoelämän keskusliitot sekä useat mediajätit. Työsuhdetekijänoikeuksia koskeva lainvalmistelu ei tule jatkumaan enää tämän hallituksen aikana.
Taistelu kuitenkin jatkuu, koska työsuhdeolettama on varmasti tulevien hallitusten ohjelmassa.
Mikko Alatalo
kansanedustaja, Kesk.