Sanoinkin jo leikilläni taustajoukoilleni, että jos tuhkapilvi ei ala hälvetä, lähden mopoautolla kohti sumujen saaria. Onneksi taivas kuitenkin puhdistui ennen kuin Kempeleen poika ehti lähteä Pohjolasta.
Formula Ford –sarjan toinen kisaviikonloppu kaasuteltiin toukokuun toisena viikonloppuna Knockhillissä, Skotlannissa. Tiimin kotipaikasta Norfolkista katsottuna ihan maaseudulla sijaitseva Knockhill oli mulle kisapaikkana uusi tuttavuus. Kyseessä on todella haastava rata, jossa menestyminen vaatii kansankielellä sanottuna ”munaa”. Rataan mahtuu paljon pimeitä mutkia ja kyyti on kuin vuoristoradassa.
Ensimmäinen lähtö lauantaina sujui tunnustellen ja sijoituin yhdeksänneksi. Radan metkut olivat vielä hakusessa, mutta kisan edetessä aloin päästä hommasta jyvälle. Sunnuntaina onnistuinkin nousemaan 11. lähtöruudusta neljänneksi. Sijoitukseen täytyy olla todella tyytyväinen.
Kolmas lähtö keskeytyi harmikseni vaihdelaatikkovikaan. Laatikko pamahti varoittamatta kertalaakista ja tärkeät sarjapisteet jäivät keräämättä.
Kokonaisuutena viikonlopusta jäi mulle positiiviset fiilikset. Toinen lähtö oli varmasti lyhyen formulaurani paras ajosuoritus. Onnistuin nopeasti omaksumaan minulle täysin vieraan radan sellaisia kavereita vastaan, ketkä ovat täällä jo vuosia höylänneet. Saatiinpahan kilttihameiden helmat edes vähän heilumaan.
Kotona Kempeleessä edessä on viimeinen puristus koulun suhteen. Odotan innolla kesän tuloa, sillä silloin pystyn vihdoin keskittymään sataprosenttisesti kilpa-autoiluun. Kun Suvivirsi parin viikon päästä raikaa, meikäpoika kyllä ainakin tuulettaa.
No more pencils
No more books
No more teacher's dirty looks
Jesse Anttila