Eka leiriviikko meni hyvin! Haimme soututuntumaa yksiköllä ja sen jälkeen hyppäsimme kaksikkoon. Soutuveto toimi ja lapa kuljetti, iloitsimme fysioterapeuttimme laatiman jumppaohjelman tuloksista! Tasapaino tuntui veneessä hallitummalta kuin ennen, tästä on hyvä jatkaa! Sää oli keväinen ja nautiskelimmekin koko rahalla kevään tuoksusta ja avovedestä.
Toinen leiriviikko toi tullessaan varsinaista ruljanssia… Minna sairastui viikon kestävään ripuliin ja juoksikin rastiväliä sänky-vessa=( Lisää haastetta tehtävään toi käytävällä sijaitseva yleisvessa johon ei kerta kaikkiaan ollut aikaa jonotella vuoronumeroa…Leiriolosuhteissa sairastaessa ei aika kovin nopeasti raksuta, mutta onneksi treenikavereilta voi aina lainata tarvittaessa leffoja ja lukemista. Luostarin keittiö valmisti sairaalle soutajalle toivottuja eväitä ja näin hitusen edesauttoi Minnan tervehtymistä.
Ei ollut Sannallakaan samaisella viikolla ”pullat kovin hyvin uunissa”. Jostakin mystisestä syystä vasen kyynärpää kipeytyi yllättäen ja toi mukanaan kipua, punotusta ja turvotusta, tilanne paheni ja oli pakko marssia paikalliseen sairaalaan. Ei auttanut lekureiden salvat ja kääröt vaan käsi jatkoi turpoamistaan minkä nahka antoi myöden=( Suureksi onneksemme samalle souturadalle jossa suomalaiset treenasivat, tuli myös brittien maajoukkue soutamaan. Valmentajamme bongasi rannassa urheilulääkärin ja Sanna pääsi ammattitaitoisiin käsiin. Diagnoosi oli lopulta iso tulehdus ja hevoskuuri antibioottia sekä soutukielto!
Kolmas ja viimeinen leiriviikko etenee Minnalla palautellen tyhjiä lihaksia takaisin iskukuntoon ja tekemisen makuun. Sannan antibiootit ovat hienosti purreet, turvotus kädessä laskenut ja tulehdus selätetty. Molemmilla taistelutovereilla meni viikko ”sirkusteluun” soudun sijasta. Aina kaikki ei vaan mene niin kuin on ajatellut! Vaikka kuinka pyrkii huolehtimaan terveellisestä syömisestä, sopivasta harjoituksen rasitusmäärästä, unesta ja hygieniastaan tulee eteen yllättäviä tilanteita joihin on pakko sopeutua! Mikäköhän tarkoitus noillakin sairastumisilla oikeastaan oli?
Meidän lisäksemme soututiimiin kuuluu myös Ulla Varvio. Hän on opettelemassa ryhmässä soudun teknisiä saloja, ammattimaista tekemistä ja kaksikkosoudun harmoniaa. Saavuttaakseen täyden vauhdin kaksikossa, täytyy molempien soutajien omaksua samanlainen tapa työskennellä eri tehoilla. Niin kauan kuin vedot eivät täsmää, vartalot eivät liiku samassa suhteessa ja paineet pysy samanlaisina veneen kulku häiriintyy. Ullalle isoin haaste kaksikon osalta on löytää yhteinen harmonia soutuparin kanssa.
Ullan mielestä tiimin kanssa mukavinta on Kisakallion Urheiluopistolla treenaaminen, jossa on rauha keskittyä olennaiseen, treenata mukavassa porukassa ja hyvissä olosuhteissa.
Haasteellisimman hetken Ulla on kokenut, kun joutui (tai pääsi) lyhyellä varoitusajalla hyppäämään viime syksynä EM-kilpailuissa kaksikkoon Sannan kanssa kun Minna sairastui. Sillä reissulla Ulla näytti kyntensä suurena venyjänä ja kovana taistelijana. Kaksikko sijoittui kisassa neljänneksi.
Tämän leirin viimeiset päivät menevät soudusta nautiskellen, venetraileria ja laukkuja pakkaillen.
Aurinko paista ja porota, sulata järven jäät Kisakallion Maikkalanselältä, soutajat ovat jo valmiita Suomen vesille =)