Sopimuksia suurten urheilutapahtumien tv-oikeuksista tehdään hyvissä ajoin etukäteen. Ellei yhtiössä ole selkeää kuvaa talouden raameista, sitovien päätösten teko on vaikeaa.
Monia tärkeitä sopimusneuvotteluja suomalaisille tärkeistä suurkisoista on kesken tai odottaa alkamista.
Vuosien 2014 ja 2016 olympialaisten tv-oikeudet tulevat pöydälle tämän vuoden aikana. YLEn on vaikea tehdä tarjousta, jos yhtiön rahoitusmalli on hakusessa.
Kyse ei ole vain tv-oikeuksien ostamiseen tarvittavasta rahasta vaan myös siitä, millaiseen tv-toteutukseen on jatkossa varaa.
Suomalaiset arvostavat YLEn tapaa, jossa ei tyydytä vain tv-kuvan selostamiseen vaan lähetyksiä ryyditetään jutuilla ja oheishaastatteluilla.
Monipuolinen palvelu ei rajoitu vain televisioon. YLE tarjoaa kattavaa olympiaohjelmaa myös radiossa, tekstitelevisiossa ja netissä - suomeksi ja ruotsiksi.
Keskeisten tapahtumien välittämiseen tarvitaan riittävästi lähetyskanavia. Niitä ovat pääsääntöisesti TV2 ja FST5, mutta Vancouverin kisoissa kisakanavana oli hetkittäin myös TV1.
YLEn säästötarve on ollut jo ennen Lindénin tuoretta manööveria niin kova, että kanavien määrän supistaminen on ollut vakavasti esillä.
Kanavaongelma ajankohtaistuu jo ensi kesänä, jolloin televisioyhtiöt kokoontuvat Lontooseen vuoden 2012 kesäkisojen takia. Alustavat varaukset pitää tehdä hyvissä ajoin. Niitä on vaikea tehdä, ellei tiedetä, missä ohjelmia lähetetään.
Viestintäministeri Lindén rauhoitteli keskiviikkona suomalaisia urheilukatsojia viittaamalla EU-direktiivin pohjalta hyväksyttyyn asetukseen.
Hänen mukaansa tärkeät tapahtumat pitää joka tapauksessa näyttää vapailla kanavilla.
Tulkinta oli suoraviivainen. Asetuksessa tehdään tilaa maksukanaville, koska siinä ei määrätä, että tärkeimmät kisat pitäisi poikkeuksetta kokonaan näyttää suorana vapailla kanavilla. Jälkilähetys täyttää monissa tapauksissa vaatimukset.
Kari Mänty
Kirjoittaja on YLE Urheilun päällikkö