"Viime viikonloppuna VR:n viikkoja jatkunut epätoivoinen lumisota sai huipennuksensa. Tuhannet matkustajat odottelivat junia tuntikausia ilman, että heille olisi kerrottu tarkkaa tietoa, koska juna mahdollisesta tulee", kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuus.
"Eduskunnan on käytettävä sille kuuluvaa valtaa ja varattava rataverkon kunnossapitoon riittävästi rahaa. Poliitikkojen on myös päätettävä siitä, kuinka tärkeä osa rautatieverkko on yhteiskunnan infrastruktuuria. Onko raideliikenne omistajalleen eli valtiolle liiketoimintaa vai tärkeä osa kansallista perusrakennetta."
VR:n trimmaus surkeaa, omistajaohjaus pettänyt
"Anteeksi, anteeksi, anteeksi", otsikoi pääkirjoituksensa Aamulehti.
"Nykyinen ministeri Anu 'Minä' Vehviläinen tyytyy nyt sanomaan, ettei 'tilanteen päällä ollessa ole hedelmällistä etsiä syyllisiä'."
"Tämän katastrofin vapaamatkustajia ovat viime kädessä poliitikot, jotka ovat paitsi sallineet infran heikkoudet myös osallistuneet VR:n muuttamiseen nykytilaansa, trimmatuksi, kuten elinkeinoelämän kielellä sanotaan. Omistajaohjaus on surkeasti pettänyt, se on näyttäytynyt pelkäksi peliksi."
VR:n kaukoliikennettä tuettava 100 miljoonalla eurolla
Helsingin Sanomien haastattelussa tietokirjailija ja vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara suunnittelee VR:n tulevaisuutta.
Soininvaara muistuttaa, että suomalaiset muuttavat kiihtyvää tahtia asemien lähelle ja rautateiden suosion pitäisi periaatteessa koko ajan kasvaa.
Hän arvioi, että ainoa nyt kunnolla toimiva henkilöliikenteen osa on Helsingin lähiliikenne. "Ja siinä subventioaste on 50 prosenttia."
Valtion pitäisi ryhtyä panostamaan myös kaukoliikenteeseen kunnolla. "Kaukoliikennettä pitäisi reilusti tukea 100 miljoonalla eurolla vuodessa.'"
Soininvaara ei usko, että VR:n palauttaminen jonkinlaiseen valtio-ohjaukseen, esimerkiksi takaisin liikelaitokseksi, korjaisi rautateiden ongelmia. "Jos sinne tuotaisiin takaisin Napoleonin aikainen organisaatio, niin ei se kehittäisi mitään. Yhtiömuoto oikein käytettynä suo paljon paremmat mahdollisuudet joustavaan päätöksentekoon."
Jungner oli liikaa
Toimittaja Johanna Korhonen kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuurisivujen kolumnissa suomalaisten auktoriteettiuskosta.
"Kun eduskunta viime kuussa äänesti puhemiehestään, Sauli Niinistö -niminen ehdokas sai 89 ääntä ja tuli valituksi. Tämä järkytti syvästi lehtien pääkirjoitustoimittajia."
"Miksi aikuiset pääkirjoitustoimittajat pahastuivat siitä, että kansanedustajat yrittivät äänestää itselleen mahdollisimman siedettävää esimiestä? No kun niin ei sovi tehdä. Tärkeintä on rituaali. Ja se, että Salea ei arvostella, koska se on kingi."
Suomalaisten perussairaus on järjetön, suunnaton auktoriteettiusko. "Että meillä olisi joku iso ja jämäkkä. Sen jonkun ison selän taakse pääsisimme pakoon aikuisten elämää, joka on niin rankkaa, kun pitää yrittää ajatella itse."
"Johtajia me kaipaamme kiihkeästi, ja millaisia? Paras valinta tehtävään kuin tehtävään on aina pitkä, rennon kallista pukua pitävä mies, jolla on sovinnainen henkilöhistoria ja vuorosanat valmiiksi opeteltuina."
"Tämä on myös syy siihen miksi Mikael Jungner ei voinut jatkaa Ylen johdossa. Hän keskittyi johtajaroolin näyttelemisen sijaan itse johtajatyöhön, mutta oli muuten oma itsensä. Se oli jo liikaa."