Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen perhe oli pieni ja tiivis. Sirpa puettiin kauniisti, mutta prinsessaksi hänestä ei ollut.
- Olin enemmän sellainen "tulpanvaihtaja"-tyttö. Isäni oli kotona ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Olin paljon isäni työhuoneella, kyselin ja ihmettelin. Kaikkiin kysymyksiini vastattiin, eikä koskaan ollut sellainen olo, että olisin ollut tiellä.
- Isään minulla on aina ollut erityissuhde. Vasta isäni kuoltua olen huomannut näyttäväni vaikka nauraessani ihan isältä; löydän muitakin "isämäisyyksiä" itsestäni, kertoo Sirpa Pietikäinen.
Pietikäisten erikoisen tasa-arvoinen perhe
Kuvataiteilijaisän oleminen kotona aiheutti sen ajan Suomessa ihmettelyä ja naureskelua. Muissa perheissä vallitseva perinteinen roolijako aiheutti usein ihmetystä pikkutytössä.
- Olin aivan ihmeissäni kavereiden kotona, kun näin että isä luki lehteä ja äiti laittoi ruokaa. Miksei se isäkin tarttunut kattilaan, muistelee tasa-arvoisessa ja itsenäisessä kodissa kasvanut Sirpa Pietikäinen.
- Isän myötä olen oppinut kyseenalaistamaan ja pitämään kiinni ihmisoikeuskysymyksistä. Jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan, siinä isän keskeisin perintö - ja tärkeä sellainen.