Paavo leipoo yllätystä
Suomen keskusta ja sen poliitikot ovat yllättämisen liigalaisia. Matti Vanhasen ilmoitus puheenjohtajuudesta ja pääministeriydestä luopumisesta kuultiin jouluaatonaattona. Vahvaksi seuraajaksi ennakoitu Paula Lehtomäki torjui ehdokkuutensa. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen mykistytti julistamalla tavoittelevansa puheenjohtajuutta ja pääministeriyttä.
Kun ennustaa, joustavuus on hyve. Erehtymisen mahdollisuus on suuri. Tämänpäiväinen näky ja tunnelma haihtuvat hetkessä. Kirjoittajan ja lukijan sietää kiinnittää turvavyöt, jos he aikovat pysyä kyydissä keskustan kesäkuun puoluekokoukseen saakka. Varapuhemies Seppo Kääriäisen Helsingin Sanomille muotoilemaa lausumaa mukaellen ”pitää mennä selälleen ja hengittää syvään. Samalla on varottava, ettei anna tyhmiä lausuntoja”.
Juuri nyt tuntuu siltä, että kisa pelkistyy ministerien Mari Kiviniemen ja Väyrysen väliseksi. Vain Mauri Pekkariselle avautuu jonkinasteinen kiilaajan sauma, jos hän tätä tahtoo.
Väyrynen ja Kiviniemi - riittävän erilaiset
Kiviniemi ja Väyrynen ovat riittävän erilaisia finalisteiksi. 41-vuotias Kiviniemi on eteläpohjalainen, sittemmin helsinkiläistynyt poliitikko. 63-vuotias Väyrynen samaistetaan Lappiin. Vaihtoehtoina ovat nuorehko kaupunkinainen ja maakuntiin korosteisesti nojautuva runsaiden tehtävien karaisema kypsän iän mies. Kiviniemi tarjoilee liberaalia sanaa, kun Väyrynen haastaa selkeästi kilpailevia keskustaehdokkaita ja muita puolueita. Molemmat taitavat kansainvälisyyden.
Paavo Väyrynen on aikamme hakatuin ja haukutuin poliitikko. Hän kuohuttaa. Hän piiskaa ajattelemaan. Väyrynen torjuu sotilasliitto Naton jäsenyyden. Hän kykenisi rakentamaan eduskuntavaalien yhdeksi pääjuonteeksi J.K. Paasikiven, Urho Kekkosen, Mauno Koiviston ja Tarja Halosen turvallisuuspolitiikan jatkamisen. Tämä puhuttelee kansaa. Sen kirkas enemmistö suosii Suomen liittoutumattomuutta. Väyrynen puolustaa maakuntien Suomea ja sosiaalisuutta.
Kaikki on mahdollista. Väyrynen voi nousta puheenjohtajaksi eikä poissuljettua ole keskustan pysyminen suurimpana puolueena. Tämä ei tietenkään ole varmaa – toinen ääripää on niin ikään mahdollinen - mutta ihmisten mielten syvävirtaukset liikkuvat. Jos SDP ei pysty haastamaan hallitusta, niin kuin yhä todennäköiseltä tuntuu, kriittinen Väyrynen saattaa vyöryttää melkoisen äänisaaliin laariinsa. Liikkuvien äänestäjien ja ikääntyvien joukko sankentunee. Se on kyllästynyt tasapaksuun liturgiaan. Vihatulle ja halveksitulle julistajalle ehkä raivautuu vallan väylä. Totunnaiset pilttuut rikkoutuvat. Tony Halme ja Timo Soini tiedetään. Eikä Urho Kekkosta pitkään aikaan hymistelty.
Valtiollisen johtajan tie voi olla pitkä
Valtiolliset johtajat ovat usein kohdanneet täyteläisyyden kukkulat ja murheen alhot. J. K. Paasikivi oli ensimmäisen kerran pääministerinä 48-vuotiaana. Seurasi monipolvinen vaihe. Hän palasi pääministeriksi 74-vuotiaana vuonna 1944 ja valittiin vuonna 1946 tasavallan presidentiksi. Tämän toimen jättäessään hän oli yli 85-vuotias. Vaikeina aikoina kokemuksella on merkitystä. Paasikiven tietä ei pidä verrata 2000-lukuun, mutta tärkeää on muistaa polveikkuuden ikuisuus.
Väyrynen on uurastanut punamultaisissa ja porvarillisissa hallituksissa. Nykyisen liittouman jatko lienee hänelle mieleen, mikäli vaalien tulos tämän suo. Kokoomus tuskin kampittaa asetelmaa.
Keskustan, kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajat Paavo Väyrynen, Ilkka Suominen ja Christoffer Taxell aikoivat muodostaa porvarillisen enemmistöhallituksen keväällä 1987. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto käytti sumeilematta oikeuksiaan ja käskytti maahan Harri Holkerin sinipunakabinetin, jonka henkinen hegemonia oli sosiaalidemokraateilla.
Maalaislääkäri puree
Saarijärveläinen maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on kasvanut kansan suosikiksi, jonka persoonallisuus tarjoaa särmää ja tartuntapintaa. Ihmisillä on hänestä mielipide, valtaosaltaan myönteinen ja arvostava. Kiminen puhuu jokaiikan hellimää kieltä, jossa on lääkärislangi unohdettu. Apua huoliin löytyy.
Kiminkinen on arvohenkilö Saarijärven valtakunnallisen tunnettuuden edistämisessä. Tarmo Mannin, Kirsti Paakkasen, Tapperin taiteilijaveljesten, Ilpo Kokkilan ja lukuisten muiden vahvojen yksilöiden pitäjään on ilmaantunut liekehtivä lipunheiluttaja, joka hakee vertaistaan. Kiminkinen on kulttuurisieluinen lääkäri, jolle sovinnaisuuden rajoja rikkonut jo edesmennyt näyttelijä, professori Tarmo Manni lienee innoittaja. Kiminkinen oli idean- ja voimanpesä, kun taannoin puuhattiin Mannille Lanneveden myllyn maisemiin akateemikko Kain Tapperin veistämää patsasta. Hän on Kirmojen synnyttäjiä ja pystyssä pitäjiä. Tapani ja Ulla Kiminkisen koti on kulttuuritapahtumien avajaisillanvieton keskittymö. Suomen eri alojen vaikuttajia on kylpenyt heidän savusaunassaan ja kuunnellut isännän meheviä mutta inhimillisyyden sanoman sisältämiä juttuja samalla kun he ovat havainnoineet Ullan hengen leijuvan kaiken takana.
Kiminkisestä tulevat mieleen imatralainen valtioneuvos Riitta Uosukainen ja pohjoiskarjalainen kirjailija Heikki Turunen. Uosukainen on yhteiskunnallisen vaikuttamisen liekehtivä liekinvarsi, jonka sanankäyttö hakee vertaistaan. Hän hurmaa ja hoitaa asiat. Heikki Turunen on mestarillinen maaseudun elämän ja sen muutoksen romaanikirjailija, joka on samalla mainio ja värikäs suusanallinen taituri.
Kiminkisessä on niin ikään sielunpalo ihmisyyden ja ihmisen puolesta. Hän tunnustaa juurensa, saarijärveläisyytensä ja pylkönmäkeläisyytensä, siis maalaisuutensa. Kiminkinen on ihmisen juurien arvon näkyvä palauttaja.
Media tungeksi kirjanjulkaisuun
Tapani Kiminkisen neljännen teoksen ”Liekeissä. Maalaislääkärin elämänkipinät” julkistaminen torstaina Helsingissä kustannusyhtiö Tammen auditoriossa oli kihelmöivä tapaus. Mediaa tungeksi paikalla. Saarijärven kaupungin kärkikolmikko tunnusti hetken merkityksellisyyden länsnäolollaan niin kuin tekevät lukuisat Kiminkisen yhteistyöpiiriläiset Brita Kekkosesta, Ritva Oksasesta ja Jorma Huuhtasesta alkaen.
Teos sisältää suvaitsevaisuuden ja yhteisvastuullisuuden elämänoppia sekä havainnollisia kerrontoja niin myönteisyyden kipinöiden kokemisista ja luomisesta kuin elämänilon pilaajista. Jälkimmäisiksi kelpaavat netin ja sanomalehtien nimimerkkikirjoittajat. Muutama kitkeröitynyt, jopa kaunaistunut seläntakaa-ampuja kykenee pilaamaan yhteistä hyvää ja mustaamaan elämäniloa. Kirjassa on arkielämän katsantoa, jonka joukkoon on sirottunut terveellisen elämän vaalimista. Tammi on jo ottanut teoksesta toisen painoksen. Maalaislääkärin sanalla on kysyntää Yle Keski-Suomessa ja muussa radiossa, televisiossa ja esitelmätilaisuuksissa, ja kirjana
Kiminkisestä loihtuu jälkipolville kiehtovia tarinoita. Legendaarisesta ihmisestä niitä rupeaa sikiämään. Kiminkinen kuuluu tähän joukkoon. Saarijärven Paavon tittelin ansaitsija hän jo olisi. Tuskin tästä muodostuu erimielisyyttä Saarijärven kaupungissa, joka kai ryhtyy vähitellen tuumailemaan, millä menetelmillä he ikuistavat nyky- ja jälkipolvien silmien eteen ja sielun syvyyksiin maankuuluja taidekulttuurin, talouden, urheilun ja muiden alojen ihmisiään.
Hätäkeskusten keskityksessä vaaransa
Hallitus on päättänyt Suomi jaettavan vuoteen 2015 mennessä kuuteen hätäkeskusalueeseen. Nyt niitä on viisitoista. Hätäkeskusten työmääriä tasoitetaan.
Pohjanmaan ja Keski-Suomen keskukset yhdistetään. On alkanut kilpailu hätäkeskuksen sijoituksesta. Vaasa ja Jyväskylä ovat vaihtoehtoina.
Hätäkeskusten toimivuuden ratkaisee se, kuinka nopeasti kansalaiset saavat hädän hetkellä asiantuntevan avun. Jos monta maakuntaa sisältävät hätäkeskukset toimivat, hyvä on.
Riski erehtymisiin ja palvelujen hidastumiseen on olennainen. Paikallistuntemuksella on aina arvoa, kun auttaja keskustelee hätätilanteeseen apua kaipaavan, kenties hyvinkin sekavan yksilön kanssa. Kuinka vaasalainen tuntee Keski-Suomen sokkelot tai keskisuomalainen Pohjanmaan paikallismaantieteen? Edetäänkö nyt liiallisen teknologiauskon varassa ja unohdetaan arjen ongelmallisuus. Samannimisiä katuja ja kyliä on kosolti. Kuulo- ja ymmärtämisvirheet ovat aina mahdollisia. Sitä paitsi koneetkin takkuilevat ja tekevät virheitä.