Euromaiden velkakriisissä on taas ratkaisujen aika, kirjoittaa Kauppalehti aamun pääkirjoituksessaan. Markkinoiden levottomuuden uskotaan pakottavan 9. joulukuuta pidettävän euroalueen huippukokouksen vihdoin tekemään päätöksiä. Eri asia on pystyvätkö eurojohtajat siihen.
Kriisin ratkaisemisen työkaluista on jo hahmotelma, vaikka niiden yhdistelmästä on hyvin erilaisia käsityksiä. Ratkaisun perustana pidetään euromaiden budjettikurin uskottavuuden palauttamista.
Kauppalehti uskoo, että kriisistä ei päästä ulos ilman Euroopan keskuspankin EKP:n roolin vahvistamista, ja myös Kansainvälisellä valuuttarahastolla IMF:llä on velvollisuus estää talouden maailmanpalon leviäminen.
Euron kriisillä oppositiopolitiikkaa
Iltalehti arvioi pääkirjoituksessaan, että perussuomalaisten välikysymys vie eurokriisin ytimeen. Vaaleista ehti kulua yli puoli vuotta, ennen kuin oppositioon jäänyt perussuomalaisten ryhmä iskee vahvimmalla aseellaan, euron kriisillä, päin Jyrki Kataisen hallitusta.
Välikysymyksen sisältö täyttää samalla kertaa sekä populistipuolueen oman propagandan tavoitteet että euroon liittyvät kauhukuvat.
Iltalehti toivoo, että hallitus vastaisi välikysymykseen ennen ensi viikon EU-huippukokousta. Euromaat ovat nyt monen suuren valinnan edessä, ja siitä pitäisi meilläkin avoimesti keskustella ennen kuin se on liian myöhäistä.
Jyrki Kataisen pitää irrottautua Eurooppaa kiertävien huhujen kakofoniasta ja kertoa alaston totuus euron tilasta ja kaikkein pahimmastakin vaihtoehdosta koko kansalle sen valitseman eduskunnan edessä. On aika näyttää muille, miten täynnä Suomen mitta on, kirjoittaa Iltalehti pääkirjoituksessaan.
Savon Sanomien toimituspäällikkö Mauri Liukkonen kirjoittaa Nimellä-palstan kolumnissaan, että Suomen kaltaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä välikysymys on periaatteessa raskas ase, mutta käytännössä se on kärsinyt inflaation.
Välikysymyksen tarkoitus oli ennen mitata hallituksen luottamus, mutta nykyään se on tapa nostaa eduskunnassa keskusteluun aihe, joka on hallitukselle vaikea tai muuten kiusallinen. Välikysymyksen tekijät tähtäävät oman kannatuksensa nostamiseen.
Timo Soini on perustellut perussuomalaisten välikysymystä sillä, että se pakottaa hallituksen kertomaan linjastaan eduskunnassa ennen EU:n huippukokousta. Seuraava huippukokous järjestetään ensi viikolla perjantaina. Perustuslain mukaan välikysymykseen on vastattava 15 päivän kuluessa siitä, kun välikysymys on saatettu hallituksen tietoon. Näinköhän hallitus ehtii tai haluaa vastata välikysymykseen ennen sitä.
Soinin perustelu on muutenkin outo, sillä nimenomaan Suomessa hallitus pitää eduskunnan hyvin ajan tasalla siitä, mikä hallituksen kanta on kulloisessakin huippukokouksessa esillä oleviin asioihin. Tämä tapahtuu suuressa valiokunnassa, huomauttaa toimituspäällikkö Mauri Liukkonen aamun Savon Sanomissa.
Nollatoleranssi lietsoo kollektiivista hysteriaa
Vaatimus nollatoleranssista rasismille ja seksuaaliselle häirinnälle on saavuttanut laajaa myönteistä vastakaikua, kirjoittaa poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä Turun Sanomien kolumnissaan. Hyviä asioita on helppo ja mukava puolustaa. Kukapa nyt haluaisi kannattaa syrjintää tai törkykäyttäytymistä?
Hyviä asioita on paljon. Suomessa poliitikot, virkamiehet ja kansalaisjärjestöt ovat vaatineet nollatoleranssia rasismin ja häirinnän lisäksi myös muun muassa koulukiusaamiselle, hoitovirheille, roskaamiselle, ylinopeuksille ja julkijuopottelulle.
Nollatoleranssilla tarkoitetaan jonkin käyttäytymistavan tai ilmiön katsomista niin tuomittavaksi, ettei sitä suvaita lainkaan. Nollatoleranssi on kategorinen imperatiivi, ehdoton määräys toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se perustuu absoluuttiseen varmuuteen siitä, missä kulkee oikean ja väärän raja. On vaikeaa kuvitella inhimillisen toiminnan sääntelyyn huonommin soveltuvaa periaatetta, tutkija Markku Jokisipilä huomioi.
Nollatoleranssi lietsoo myös kollektiivista hysteriaa, jolla hyvän asian nimissä oikeutetaan kohtuuttomiakin ylilyöntejä. Uusmoralistisessa nykyilmapiirissä esimerkiksi jo pelkkä julkisesti esitetty syytös seksuaalisesta häirinnästä riittää pilaamaan henkilön maineen ja uskottavuuden pysyvästi, aivan riippumatta siitä, onko syytöksessä perää vai ei. Näin siis poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä aamun Turun Sanomissa.