Ehkä suurin kehittämiskysymys on, että pitäisikö tyytyä vanhaan systeemiin ja toivoa vuosien toistamisen tuovan tulosta vai pitäisikö pyrkiä tekemään muutoksi koko ajan löytääkseen viimein sen parhaan systeemin.

Yksi ikuisuus kysymys on ajoasento. Siitä puhuttu nyt jo aivan tarpeeksi, mutta tähän aiheeseen liittyen nousee esille kysymys, että pitäisikö pysyä vanhassa vai vaihtaa asentoa jatkuvasti hakien sitä parasta vaihtoehtoa. Mielestäni on vaarallista pysyä vanhassa. Ihminen tottuu kaikkeen ja monesti sitä saattaa tottua myös huonoon. Kuka voi tietää onko asento jonka otit käyttöön 15 vuotta sitten se paras, jos et kokeile erilaisia vaihtoehtoja.

Mieskin muuttuu jatkuvasti, joten eikö asennon, missä se istuu pyörän päällä pidä muuttua myös. En jaksa uskoa, että pitää totutella johonkin tiettyyn asentoon ja pysyä siinä millilleen. Se voi olla jopa epäterveellistä. Yksi vaihtoehto voisi olla, jopa monta erilaista pyörää erilaisilla asennoilla, erilaisia kisoja ja harjoituksia sekä vuodenaikoja mukaillen. Eipä ainakaan kuluisi nikamat yhteen samaan kulmaan.

Toinen minua vaivaama asia on miehen paino. Pitäisikö olla todella laiha ja lihakseton, lihaksellinen mutta rasvaton vai vähärasvainen keskiverto lihaksilla varustettu kuski. Pyöräilyssä näkee monenmoista menijää. Itsellä paino vaihtelee aika paljon kauden aikana. Minulle on mahdollista olla 62 kilosta 70 kiloon. Nyt olen viimeiset vuodet ollut aikalailla keskiverto painossa 65 kg paikkeilla enkä ole tehnyt minkäänlaista voimaharjoittelua. Rasva prosentti on ollut 6% luokkaa. Tuo on ollut hiukan tylsä vaihtoehto. Tuloksia tullut tasaiseen, mies pysynyt terveenä, mutta mitään huippuja ei ole saavutettu.

Olenkin nyt ajatellut ehkä sitä riskialteinta vaihtoehtoa mitä voi olla. Eli harjoitella talvi puolipyöreänä vähän alle 70-kiloisena ja vetää paino väkisin alas ennen tärkeää kilpailuaikaa tuonne 62 kiloon. Varmaa tässä tyylissä on, että hyvän jakson jälkeen seinä tulee pahasti vastaan ja mies menee ihan rikki, mutta ehkä sen sallii, jos tuloksia on jo tullut. Pienenä pelkona myös on, että kilot jää laahaamaan vyötärölle ja miehestä ei tule koko kautena pieni. Se on kuitenkin itsestä kiinni.

Voimaharjoittelu on myös vaikea asia. Pyöräilyssä sitä kovin koitetaan välttää. Ei ainakaan rehkitä isoilla painoilla. Enemmänkin tehdään voimaharjoitteita pyörällä. Nuorena nostelin aika paljonkin painoja, mutta oltuani pitkään maantiellä ja omaksuttuani vanhoillisia eurooppalaisia tapoja jätin voimailun väliin.

Nyt olen kuitenkin päättänyt tehdä ainakin koko talven ja myös jonkin verran kauden aikana kovia voimaharjoitteita. Vuosien varrella minusta on tullut niin heikko, että uskon saavani voimailusta paljon hyötyä. On pelottavaa kuinka heikoksi sitä on mennytkään. Voimailuuni sisältyy paljon liikkeitä yhdellä jalalla isoilla painoilla. Pää ajatuksena on, että koko mies on vaikeuksissa ja vahvistuu kauttaaltaan.

Nämä ajatukset kun tulee myös toteutettua, on viivalla tulevana kautena hyvässä asennossa ajava, vahva ja törkeän kevyt kuski. Aikaa ensimmäiseen starttiin onneksi on. Aika vaan menee todella nopeaan.

Jukka Vastaranta