Monesti tällainen suhdanne jatkuu jouluun asti. Olin kuitenkin jo aika alhaalla, ainakin mielialallisesti, joten pienikin pilkahdus paremmasta muuntaa suunnan noususuhdanteeseen. Nove Mesto aloittikin uuden jakson.

Mennyt maailmancup sujui hyvin. Palautin itseni viikon masennuksen jälkeen takaisin oikeiden maastopyöräilijöiden joukkoon. Viime viikko meni tosi latteissa tunnelmissa ja en odottanut kilpailulta liikoja. Jopa harjoittelu tuntui raskaalta, enkä tehnytkään kuin alle kaksi tuntisia lenkkejä. Ei vaan maittanut. Minulla oli vaan niskat jumissa ja ajatus ei ollut mukana. Kisaa edeltävänä iltana kuitenkin hieronnan jälkeen selässä naksahti mukavasti ja tuntui kuin veri alkaisi virtailemaan taas päähänkin asti. Mieliala ja ryhti paranivat heti. Ajatukset seuraavasta päivästäkin muuttuivat positiivisimmiksi.

Itse kilpailu alkoi kuitenkin huonosti. Sain huonon lähdön huonolta lähtöpaikalta. Olin starttikiekan jälkeen noin 70. Sieltä on pitkä matka keulaan. Tein kuitenkin nousua tasaisesti ja nousin sijalle 33. Olen siihen todella tyytyväinen. Minua ei koko kisassa ohittanut varmaan kukaan. Rata oli aika tekninen ja taisi sopia minulle. Ennen kisaa kirosin rataa, sillä tuntui että pyörä ei pysy hanskassa ollenkaan. Kisassa oli kuitenkin silmä terävänä ja mikään ei tuntunut miltään.

Nyt on siis noususuhdanne kaudessa meneillään. Kilpailut jatkuvat lauantaina maailmancupilla Italiassa. Sen jälkeen kilpaa voi takoa vielä lokakuun puoliväliin. Eli vielä on aikaa tehdä kovatkin nousut. Kaksi kuukautta on vielä aika pitkä oma kautensa. Minulle loppukausi näyttäisi olevan XCO-kausi, jos minut halutaan kisoissa nähdä tiimin puolesta. Jos tiimi ei tule tukemaan, voin laittaa pyörän naulaan syyskuun alun jälkeen ja alkaa miettimään suksia tai toivoa apua muilta tahoilta.

Jukka Vastaranta