Pitkän rikkonaisen ulkomailla vietetyn kevään jälkeen tällaisia asioita on helppo huomata. Reissussa ollessani olin väsynyt jatkuvasti. En harjoitellut paljoa, mutta söin paljon. Olo oli kuitenkin väsynyt. Kotona olen nyt harjoitellut paljon (30 tuntia/viikko), syönyt vähän ja laihtunut kolme kiloa.
Olen silti ollut aika pirteä. Sellainen perusväsymys ei ole kalvanut. Tietenkin mies on ollut sekaisin pitkien lenkkien jälkeen, mutta siitä on selvitty, kun on nukuttu yön yli. Herätessä on ollut melkein joka päivä olo, että mies on ihan ok lähtemään kuuden tunnin lenkille ilman ruokaa.
Ulkomailla ollessa, varsinkin Afrikassa, on varmaankin pieni stressi päällä. Ei ikinä tiedä kuka väijyy puun takana tai soiko yöllä hälytyslaitteet. Ei pääse lepäämään missään vaiheessa ja mies vaan nahistuu, vaikka ei tekisikään mitään kovaa harjoittelua.
Nyt on kuitenkin taas lähtö edessä. Seuraava kilpailuputki alkaa ensi viikonloppuna Englannissa. Toivottavasti tästä hyvästä harjoitusjaksosta on ollut jotain hyötyä ja saisin uuden suunnan kaudelleni.
Tekisin nousun ok tuloksista sellaisiin tuloksiin, joista voisi oikein leijua. Ajella alkuviikon aina onnellisena menneen sunnuntain hyvästä menestyksestä johtuen. Tuohon kierteeseen kun pääsee, tuntuu kuin ei olisi mitään rajoja. Hyvä meininki vaan luo uusia hyviä tuloksia, kunnes tulee seinä vastaan ja mies on ihan puhki. Seuraavan kerran saa kuitenkin olla puhki vasta heinäkuun lopulla.
Tuleva kilpailuputki on todella tärkeä. Englannin maailmancupin kisan jälkeen on ohjelmassa heti seuraavana viikonloppuna maailmancup Saksassa. Sitä seuraa tärkeä neljän päivän etappikisa Itävallassa, jota seuraa samassa maassa ajattavat maratonin Euroopan mestaruuskisat.
Sitten siirrytään Italiaan ajamaan maratonin maailmanmestaruudesta. Nuo maratonkisat ovat tärkeitä ja olen asettanut tavoitteeksi ainakin mitalin jommassakummassa. Mielessäni pyörii myös maailmanmestaruus ja sateenkaaripaita Italian Montebellunassa. Kisa ajetaan kuitenkin Jukan päivänä. Pienen maratonkauden jälkeen vaihdetaan mannerta Amerikkaan, missä ajetaan kaksi maailmancupin osakilpailua. Tiukka rupeama päättyy Suomen mestaruuskisoihin Hyvinkäälle.
Lähden reissuun nyt vahvempana. Paremmassa kunnossa ja valmiina ottamaan takaiskut vastaan. En odota minkään toimivan matkan järjestelyissä ja olen varautunut saavani roskaruokaa eteeni. Kaikki mikä toimii hienosti on pelkkää plussaa ja positiivinen yllätys. Tällä asenteella lähdettäessä ei tarvitse voivotella kokoaikaa.
Olen myös valmistanut itseäni henkisesti, etten epätoivossa lankeaisi tiimin tarjoamaan antiurheilijan ruokaan. Pitäisin omat harjoitusmäärät, vaikka hollantilaisten mielestä ne ovat liikaa. Toteuttaisin hyväksi toteamaani kaavaa.
Eräs tamperelainen huippuhiihtäjä totesi minulle kerran, kun meinasin keventää harjoittelua ennen tärkeää kisaa, että miksi nyt vaihtaa hyväksi todettua konseptia. Vedä vain kaksi treeniä edellisenä päivänä. Olen ottanut häneltä oppia.
Pyrkisin pitämään asiat kunnossa, jotka minulle kuuluu. Jos riittävää unta tai toimivaa kalustoa ei pystytä takaamaan, en vaan voi sille mitään. Tyttöni Sonjakin tulee vain viikon perässäni reissuun mukaan, joten kauaa ei tarvitse nukkua hollantilaismies vieressä. Voisikin sanoa, että nyt alkavalla reissulla alkaa vihdoin olla asiat kunnossa. Olo on kuin lähtisi Alppilomalle ja tekemään sitä, mitä oikeasti tykkää tehdä. Toivottavasti sarja positiivisia blogeja saa jatkoa.
Jukka Vastaranta