Tilaisuus oli illalla, joten oli mukavaa, että pystyin matkustamaan aamulla Hollantiin tuhlaamatta ylimääräisiä päiviä. Esittelytilaisuus oli perustapahtuma, jossa näytin naamaani kaksi minuuttia ja se oli siinä. Jouduin kuitenkin näppäilemään Hollannissa sunnuntaihin asti, jolloin minulla oli lento Afrikkaan.

Näille välipäiville olin järjestänyt hiukan tekemistä. Torstaina minulla oli kuntotesti pyörällä. Testi ei mennyt kamalan hyvin kymmenen päivän sairastelun jälkeen. Maksimaalinen hapenotto per kilo oli kuitenkin ihan ok 80,0. Se on ihan hyvin, kun painoa oli kertynyt nyt turvotuksineen 65 kg, mikä on 3 kg ihanne painosta.

Perjantaina kävin yhdellä hollantilaisella erikoishierojalla saamatta kuitenkaan mitään ihmeellistä vaikutusta. Hän kuitenkin totesi minulla olevan korvatulehdus tähystettyään korvaani korvalääkärin varustein. En sitten tiedä kuinka paha tulehdus on kyseessä, kun mies kuitenkin porskuttaa menemään.

Muu aika Hollannissa menikin sitten hukkaan ja ajan tappamiseen. Itsellä on aina jo Hollantiin mennessä hiukan negatiivinen mieli. Voihan jo maantieteellisestikin todeta, että Hollantia alemmas ei voi vajota. Siellä ei harjoittelu oikein huonojen olosuhteiden takia maita ja autollakin saa seistä vain ruuhkassa. On aina ikävää mennä hyvistä oloista huonompiin.

Nyt kuitenkin olosuhteet paranivat merkittävästi. Tulin eilen aikaisin aamulla lentokoneessa nukutun tai valvotun yön jälkeen Etelä-Afrikkaan. Täällä on aika lämmin ja minulle kerrottiin, ettei täällä ikinä sadakaan. Tänään kuitenkin lenkillä tuli vettä niskaan.

Ajoimme eilen pari tuntia mukavassa kelissä. Mies oli aivan sekaisin matkustamisen aiheuttamista rasituksista. Tänään ajoimme viiden tunnin lenkin. Ei oikein tunnu kunto hyvältä. Oikea kylki vetää miehen aivan kieroon pyörän päällä. Nyt lenkkikaverinikin huomasivat sen. Tarvitsisi kylki kipeästi Saarion tai Sonjan nyrkkiä, mutta tänne toiselle puolelle palloa sitä ei tähän hätään saa.

Hiukan huolestunein tunnelmin siis odotan sunnuntaina alkavaa kahdeksan päiväistä etappikisaa. Kai vaan pitää todeta, että jos ei saa tarvittavaa huoltoa mukaan, niin ei tiimikään saa tarvittavia tuloksia. Se on sitten tiimin oma asia päättää haluaako ajattaa rikkinäistä miestä vai ehjää miestä, joka ajaa voitosta päivästä toiseen.

Tarvii varmaan alkaa itse jynssäämään itseään jollain purkin reunalla. Tiimin hierojat yleensä kuitenkin pitävät vain huolta ihosta ihoa hellivällä hierontaöljyllä. No, ei puhuta tiimin hierojasta vielä pahaa. Ei ole hänestä vielä kokemusta.

Tämän päivän lenkki ei mennyt muutenkaan ihan nappiin. Menimme ajamaan maksulliseen metsään. Suomalaiselle maksullinen metsä kuulostaa oudolta. Tässä maksullisessa metsässä piti kuitenkin olla hienoja polkuja. Hinkkasimme hiekkatietä mäen päälle. Sieltä piti alkaa mukava lasku. Afrikan pojat olivat kuitenkin harventaneet metsän juuri ja jättäneet puut ristiin rastiin polun päälle. Tuli siis maksullinen viiden kilometrin kävely hakkuujätteessä.

Afrikkalainen hakkuujäte hiukan mietityttää, kun ei oikein näe jalkoihin ja ei tiedä mitä siellä risukossa lymyää. Kävelyn jälkeen meni sitten vatsa sekaisin Afrikan herkuista ja sain käyttää maksullisen metsän portinvartijan ilmaista vessaa. Vessasta tulisessani huomasin renkaani olevan puhki ja vaihdoin sen. Päästessäni taas matkaan alkoi satamaan.

Täällä on kuitenkin ihan hienoa ja saanut nyt pari lenkkiä alle lyhyissä trikoissa. Kun aurinko alkaisi nyt kunnolla porottamaan, niin eiköhän elämä taas hymyile.