Uusi kalusto on aina vaikea saada itselleen sopivaksi ja monesti jopa muutama ensimmäinen ajoviikko uudella pyörällä tuntuu hiukan oudolta. Olin kuitenkin jo valmistautunut siihen, että en näe pyörää enää koskaan, joten uudella omalla pyörällä kisaileminen tuntui mahtavalta.
Itse kilpailu lähti liikkeelle todella hyvin. Pääsin heti startissa kuuden miehen kärkeen ja ajoin siinä ensimmäiset kolme kierrosta kuuden kierroksen kilpailusta. Pidin mukavasti kakkospaikkaa ja ajoni tuntui sujuvan todella hyvin. Kuvittelin jo, kuinka tulevasta kaudesta tulee voitokas ja koska jätän muut ja ajan tämän kilpailun voittoon. Minusta tuntui uskomattoman hyvältä. Ajattelin, että nyt on kunto noussut talven aikana merkittävästi.
Ollessani letkassa kolmantena ennen pitkää laskuosuutta edessäni ajava Kreikan poika päästi kärjen kuitenkin karkuun noin 15 sekunnin päähän. Saavutimme kärkimiehen kuitenkin parin kilometrin ajon jälkeen uudestaan. Jouduimme kuitenkin ajamaan hiukan kovempaa ja yhtäkkiä minulla alkoi vatsaa hapottamaan. Ylimmät vatsalihakset vain tuntuivat räjähtävän. Se on minulle tuttu tunne ja suurin ongelmani, joka on minua vaivannut viime vuodet. Kun tämä vatsavaiva alkaa tuntumaan, juoma jää kurkkuun ja rintakehään tulee kamala paineen tunne, sekä jaloista katoaa puhti. Vatsaan sattui ja aloin menettämään sijoja.
Neljännen kierroksen ajoin vielä aika mukavasti, mutta sitten miestä alkoi tulemaan tasaisesti ohi ja minä vain kieriskelin tuskissani vatsani kanssa. Se on karmiva olotila. Tulin maalin viidennentoista sijan paikkeilla. Ei ole kiinnostanut katsoa tuloksia tarkemmin. Pettymys oli aika suuri, koska kisa alkoi todella hyvin ja ajattelin voittavani. Jos olisin alusta asti ajellut sijasta 20 parhaan joukossa, olisin ollut varmasti tulokseen tyytyväinen. Olin kuitenkin jo niin lähellä voittoa, että kaikki muut sijat tuntuivat hävityiltä.
Voisi siis sanoa, että kausi alkoi todella hyvin, mutta mahtavaa menoa ja lentoa ei kestänyt kuin ensimmäisen kilpailun puoleen väliin saakka. Positiivista on kuitenkin se, että vauhti jota kisassa ajettiin, tuntui todella helpolta, kunnes vatsavaiva alkoi. Se on merkki siitä, että kun vatsa saadaan kuntoon, vauhti voi olla todellakin hyvää ja voitokasta. Valmistautuminen kisaan ei mennyt hyvin ja ajokilometrejä ei ole paljoa alla, vaikkakin harjoiteltu paljon onkin. Harjoittelu vaan on tapahtunut hiihtäen ja juosten. Nyt voikin vaan odottaa innolla tulevia kisoja ja miettiä vatsaongelmiin ratkaisuja. Koitan muuttaa nyt ajoasentoani hiukan vatsaystävällisempään suuntaan. Saa nähdä, kuinka uusi, hiukan kyttyrämäinen asento toimii. Seuraavan kerran kisaan jo tulevana perjantaina alkavassa kolmipäiväisessä etappikilpailussa täällä Kyproksella.
Jukka Vastaranta