Kymen vaalipiirin pitkäaikainen kansanedustaja Antero Kekkonen on pitänyt julkisuuden suhteen matalaa profiilia viime vuodet. Hiljaiselo on ollut hänen mukaansa tietoista ja toisaalta helpottavaa, kun takana on vuosikausien työ julkisuudessa ensin poliittisena toimittajana ja sen jälkeen SDP:n kansanedustajana vuosina 1987-2007.
Kymenlaakson Radion haastatteluun Kekkonen suostui, sillä teemaksi valikoitui häntä itseään koskettava aihe median ja poliitikkojen välisestä suhteesta. Politiikan journalismin näyttävimmät otsikot on viime aikoina revitty kansanedustajien möläytyksistä, joissa ovat vilisseet niin ryntäät, sotilasjuntat kuin neekeriukotkin. Kokenutta politiikan toimittajaa nykymeno hirvittää.
- Tuntuu aika kauhealta seurata tätä. Humpuukin ja asiajournalismin välinen raja on hämärtynyt ja seuraukset ovat vähän nähtävissä. Politiikan arvostus on tuskin koskaan ollut näin alhaalla, Kekkonen toteaa.
"Google-journalismi" on nykyajan vitsaus
Kekkosen mielestä politiikan journalismi on pikkuhiljaa muuttunut viihteellisemmäksi, eikä ilmiölle voi osoitaa mitään tiettyä alkupistettä. Yhtenä syynä hän näkee Ilta-Sanomien, Iltalehden sekä MTV:n välisen kilpailun vuosien takaa. Sillä oli selvät vaikutukset myös juhlallisena pidettyyn asiajournalismiin.
Pinnallistumiseen vaikuttaa myös se, ettei asioihin ehditä enää paneutua, joka taas johtuu osittain palstatilan ja lähetysajan merkittävästä lisääntymisestä.
Tämän päivän nuorten toimittajien synniksi Antero Kekkonen laskee niin sanotun google-journalismin. Tiedot ja aiheet ammennetaan nettikeskusteluista, jonka jälkeen toimittaja sijoittaa itselleen täysin tuntemattomia poliitikkoja haluamiinsa rooleihin. Sanomisia käsitetään väärin, kun toimittaja ei tunne kirjoitustensa kohdetta.
- Toimittajat jopa ylpeilevät sillä, että eivät tunne poliitikkoja. Suomessa on vähän poliitikkoja ja toimittajia, joilla on todellista merkistystä. Jos yhteyttä ei ole, on seurauksena niin sanottu google-journalismi, Kekkonen sanoo.
Miten läheiset välit toimittajalla sitten saa olla poliitikkoihin? Antero Kekkosen mielestä jokaisen hyvän toimittajan pitää pohtia tätä kysymystä jatkuvasti. Tietty etäisyys on välttämätöntä säilyttää, mutta se ei saa tarkoittaa eristäytymistä.
- Päätöksentekoa ei voi selostaa, jos ei tunne päätöksenteon motiiveja. Ja motiiveja ei voi tuntea, jos ei tiedä mitään niistä ihmisistä jotka päätöksiä tekevät.
Poliitikot laitettava koville eurokriisistä
Uutiset ovat tällä hetkellä täynnä Euroopan velkakriisiä, Kreikkaa, Italiaa sekä Euroopan unionia. Antero Kekkosen mielestä media on mennyt euron kriisissä halpaan siinä mielessä, että esiin päästetään vain niitä puheenvuoroja, jotka eivät tarjoa mitään vaihtoehtoja.
Poliitikkojen puheet ovat pelkkää taivastelua ja median tehtävänä olisi kysyä tiukemmin, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja miksi.
Kekkonen löytää tosin kritisoitavaa myös oman aikakautensa journalismista. Vaikea asia oli esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen terveydentilasta kertominen. Myös takavuosien tupo-ratkaisuja käsiteltiin hänen mielestään liian kritiikittömästi.
Varsinkin 1970-luvun toimittajia on syytetty myös liian kritiikittömästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon. Antero Kekkonen muistuttaa Suomen olleen pieni maa ja Neuvostoliiton suuri maa.
- Jos pää on vähän taipuisampi, niin se on kuitenkin parempi kuin ei päätä ollenkaan, hän sanoo.