Vajaat neljä kuukautta toiminut Esko Ahon hallitus joutui 1991 elokuussa tulikokeeseen. Itärajan takana ja Virossa kuohui, kun poliittinen valtakamppailu vanhoillisten ja demokratiaa vaativien kansalaisten välillä kiristyi.
Suomessa Neuvostoliiton tilannetta seurattiin huolestuneina. Sisäasiainministeriössä käytiin jo alkukesästä ministeri Mauri Pekkarisen johdolla läpi erilaisia mahdollisia tapahtumakulkuja. Suomessa arvioitiin, että realistisia mahdollisuuksia oli kolme: Gorbatshovin hanke itsenäisten neuvostovaltioiden liitosta voisi toteutua, mutta myös sisällissotaan tai Neuvostoliiton hajoamiseen varauduttiin. Pahimman vaihtoehdon toteutuessa Suomeen olisi Pekkarisen mukaan virrannut satoja tuhansia pakolaisia.
-Pietarin seudulla ruokahuolto oli tavattoman huonoissa kantimissa. Oli poliittista epävarmuutta ja oli selviytymisen epävarmuutta. Meidän oli Suomessa varauduttava siihen, että väki lähtee liikkeelle. Itä-Suomesta kartoitettiin sopivia rakennuksia kouluja ja muita, joihin tämä väki olisi voitu majoittaa, Pekkarinen kertoo.
Vallankaappausyritys oli sytyke
Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatshov oli virallisesti lomanvietossa Krimillä, mutta todellisuudessa hän valmisteli perustaa entisten neuvostotasavaltojen muodostamalle neuvostovaltioiden liitolle. 19. elokuuta Moskovassa alkoi varapresidentti Gennadi Janajevin johtaman "poikkeustilakomitean" vallankaappausyritys. Televisio ja radio esittivät pelkkää isänmaallista musiikkia ja tietotoimistot välittivät maailmalle tiedon Gorbatshovin erosta. Eron syyt olivat julkisuuteen annetun tiedon mukaan "terveydellisiä".
Silloinen kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi seurasi vallankaappausta yhdessä presidentti Mauno Koiviston kanssa.
-No sen muistan hyvin, kun silloin maanantaina 19. elokuuta kello 12 oli presidentti kutsunut meidät. Presidentin linnassa olivat ainakin pääministeri Esko Aho, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, liikenneministeri Ole Norback, ulkoministeri Paavo Väyrynen ja minä. Asialistalla piti olla aivan muita asioita, mutta kun sieltä oli tullut aamupäivällä tieto vallankaappauksesta. Venäjäntaitoisena Koivisto seurasi venäläisiä tiedotusvälineitä ja muutoinkin saimme hyvin tietoja muun muassa asevoimien liikkeistä. Tilanne tuntui hyvin dramaattiselta, muistelee Kankaanniemi.
Myös Pekkarinen toteaa, että Suomen hallituksella oli jo heti kaappausyrityksen alkuvaiheissa hyvät tiedot:
-Suurin piirtein samalla hetkellä siitä tiedettiin, kyllä me hyvin nopeasti olimme siitä perillä. Siitä oli liikkeellä huhuja hieman ennen, että jotain tämän tyyppistä voisi tapahtua.
Panssarit etelänaapurissa
Vallankaappausyrityksen aikana hallitus piti useita kokouksia. Kokouspaikkana oli jatkuvasti Valtioneuvoston linna eli mihinkään erityisiin turvallisuusjärjestelyihin Pekkarisen mukaan ei ryhdytty, vaikka Viron julistautuessa itsenäiseksi 20. heinäkuuta Neuvostoarmeijan joukot olivat Tallinnassa vajaan sadan kilometrin päässä ja miehittivät Tallinnan televisiotornin. Suomessa oli tieto, ettei armeija suoraan tukisi vanhoillisia:
-Armeija oli koko ajan kulkenut käsi kädessä Gorbatshovin kanssa. Ei se ollut vanhoillisten tukena. Sitten kun Jeltsin nousi sinne panssareiden päälle puhumaan, selvisi että armeijan lisäksi myös kansa on Jeltsinin takana.
Suomen hallitus pyrki myös mahdollisimman suureen avoimuuteen. Oli kuitenkin selvää, että kaikkea ei voitu Suomessakaan kansalle kertoa.
-Kyllä ne pyrittiin mahdollisimman avoimesti kertomaan aina julkisuuteen, että ei siinä sellaista salakähmää ollut. Totta kai siellä oli kaikenlaista salaistakin tietoa, lähinnä läntisten tiedustelupalvelujen kautta tulevaa, jota ei voitu tietenkään panna heti yleiseen jakeluun.
Jeltsin Baltian itsenäistymisten takuumies
Kesäkuussa suoralla kansanvaalilla Venäjän neuvostotasavallan presidentiksi valittu Boris Jeltsin oli luvannut, että Venäjä ei asetu esteeksi Baltian maiden itsenäistymiselle. Tätä Pekkarinen pitää edelleen merkittävänä edellytyksenä myös Viron uudelleen itsenäistymiselle. Eteläisen naapurin 20.8. antama itsenäisyysjulistus oli myös Suomen hallituksen ministereille voimakkaan myötätunnon paikka.
-Kyllä se oli tietysti hyvin tunteikas hetki meille. Silloin Suomessa ryhdyimme pohtimaan sitä, mikä olisi paras tapa toimia niin että itsenäisyys myös säilyisi. Päättelimme, että se olisi asettautuminen läntisten maiden yhteisrintamaan ja tunnustaa Viron itsenäisyyden palautuminen. Se päätettiin tehdä Venäjän jälkeen.
Ensimmäisinä Viron itsenäisyyden riensivät tunnustamaan jo 22. elokuuta Islanti ja naapuri Liettua. Lopulta Venäjä tunnusti Viron itsenäisyysjulistuksen yhdessä Unkarin ja Tanskan kanssa 24. elokuuta.
Suomi päätyi palauttamaan diplomaattisuhteensa uudelleen itsenäistyneeseen Viroon 28.elokuuta, koska pääministeri Esko Ahon sanoin Suomi oli jo "de jure" eli lakiin perustuen tunnustanut Viron itsenäisyyden ensimmäisenä ulkovaltana jo vuonna 1920.