Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on sujunut hieman vilkkaampana kuin neljä vuotta sitten. Tämä voi ennakoida aktiivisuuden kasvamista neljän vuoden takaisesta 67.9 prosentista runsaaseen 70:ään prosenttiin. Varmuus silti puuttuu. Kyseessä voi olla silkka mukavuudenhalu: kun äänestyspaikkoja on aiempaa enemmän, helppo on hoitaa velvoite ajoissa.
Muutoinkin päätelmissä sietää olla varovainen. Vuoden 2007 äänestysprosentti oli sotien jälkeisten eduskuntavaalien alhaisin. Miinustaminen vuoden 2003 lukemaan oli 1.8 prosenttiyksikköä, vaikka ennakkoäänestys komistui 3.7 prosenttiyksikköä.
Monien kampanjoiden kansanedustajaehdokkaat kertovat tunnelman olevan rauhallisempi ja hillitympi kuin usein aiemmin. Muutamat räyhäämiset tuskin muuttavat kuvaa. On kuin ihmismielet uinuisivat arvaamattomina. Kenties tyytymättömimmät eivät saavu tapaamaan poliitikkoja. He purkavat tunteensa äänestyskopissa tai eivät täytä edes kansalaisvelvollisuuttaan.
Kirpakan mausteen tilanteeseen tuo Portugalin avunpyyntö kansantaloutensa vakauttamisessa. Kun EU:n valtiot ovat jo sitoutuneet pönkittämään Kreikkaa ja Irlantia, Portugalin luisuminen ryteikköön askarruttaa, vaikka sen ongelmat on tiedetty. Seuraako jatkoa? Kestääkö Espanja, entä Italia tai Ranska? Miten pitkälle asiansa mallikkaasti hoitanut EU:n valtio voi sitoutua leväperäisten kumppaneiden auttamiseen? Käykö jalolle tukijalle kehnosti ennen pitkää? Ja jos ei ojenneta tukea, kompuroiko Eurooppa kohtalokkaisiin hankaluuksiin aikana, jolloin monen valtion suhdannenousu on kirkas?
Mari Kiviniemen hallitukselle Portugalin retkahtaminen juuri nyt on kiusallista. Osuma vaaliottelun loppusuoralle saattaa heijastua puolueiden kannatukseen. Hallitus muutti ikävyyden hyveeksi. Pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ovat sitoutuneet selkeään vastuun kantamiseen. He katsovat menettelyn parhaiten vastaavan Suomen kansan perimmäistä etua. He luottavat ihmisten palkitsevan pelaamattomuuden vaaleissa.
Yksi mahdollisuus on, että EU:n sisäiset hankaluudet eivät sittenkään hetkauta kampanjointia niin paljon kuin pelätään tai toivotaan. Lähimmät pulmat puhuttelevat.
Tuloerojen kasvu, köyhyyden lisääntyminen, eläkeläisten taitettu indeksi, turvattomuus, maahanmuuttopolitiikka, ulkomaisten kerjäläisten laumaantuminen kaduille ja tästä osittain kumpuava rikollisuus siivittävät protestia. Sadat tuhannet suomalaiset mieltävät tulleensa ulkoistetuiksi yhteiskunnasta, joka on todisteltu eturivilliseksi.
Asetelma elää sunnuntaihin. Yksikään johtava puolue ei pärisytä voitonrumpua ennalta. Keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien järjestys voi olla mikä hyvänsä. Erot lienevät niukkoja.
Perussuomalaiset henkivät kolmen ykköspuolueen perässä. Timosoinilaisten menestys tuntuu ainoalta varmuudelta, mutta se ei välttämättä ole niin dramaattinen kuin on kauan aavisteltu. Jo 12-20 parlamentaarikkoa sisältäisi jyrysanoman. Tämän ylittävä vyöry olisi vallankumouksellinen.
Keski-Suomessa muutoksia
Keski-Suomen kymmenestä kansanedustajasta on neljä keskustalaista, kolme sosiaalidemokraattia, yksi kristillisdemokraatti, yksi vasemmistoliittolainen ja yksi kokoomuslainen.
Asetelma tuoreutuu. Keskusta palautunee muutaman vaalikauden kestäneestä neljän kansanedustajan voimasta kolmen parlamentaarikon puolueeksi. Kun kaikki istuvat edustajat ovat tarjolla, ainakin yksi heistä menettää tuolinsa.
Perussuomalaisille on povailtu jopa kahta edustajaa maakunnasta. Tähän pääseminen olisi huikea yllätys. Yhteen paikkaan yltäminen on todennäköistä. Puolueella on ollut menneisyydessä kaksi kansanedustajaa Keski-Suomesta: ensiksi Olavi Tupamäki Petäjävedeltä ja sitten Tina Mäkelä Jyväskylästä.
Vasemmistoliiton sauma paikkaansa on kohentunut roimasti hyvän ehdokasasettelun ansiosta.
Sosiaalidemokraatit menettävät huonolla tuurilla yhden edustajan, mutta viime viikkojen otteen terävöityminen saattaa pitää nykyisen voiman. Nimissä tapahtuu toki muutoksia.
Kokoomus kelluu kahden vaiheilla. Se on hieman ihmeellisesti jäänyt jo monesti yhteen kansanedustajaan, vaikka sillä on ollut usein kaksi edustajaa. Puolueella siintää latu yhden paikan voittoon, mutta onnistuminen on epävarmaa. Kokoomuksen kampanjointi on näkyvintä ja kalleinta Keski-Suomessa jopa niin, että äänestäjän käsissä heiluu kaksiteräinen miekka.
Kristillisdemokraatit kuuluvat joko/tai -vyöhykkeeseen. Puolueella voi pysyä kansanedustajuus, mutta sen menettäminen ei hätkäyttäisi. Vihreiden pääsy Keski-Suomesta eduskuntaan olisi pienoispaukku.
Arvailut ovat arvailuja. Ne kihelmöittävät ja kutovat jännitystä.
Yksikin ääni saattaa ratkaista valinnan
Yksikin ääni saattaa ratkaista kansanedustajuuden. Kyse on tällöin vaaliliiton sisäisestä järjestyksestä.
Kansanedustajista kerrotaan tarinoita, tosia ja totuutta lähenteleviä. Poliitikon hienoihin piirteisiin kuuluu hauskan pitäminen myös itsellään.
Varkautelainen myymälänhoitaja Hugo Manninen istui eduskunnassa vuodesta 1945 vuoteen 1970. Hän vaikutti SKDL:n, vasemmistoliiton edeltäjän, riveissä. Mies muistetaan juttuseppänä.
Tiettävästi hänelle kerran kertyi yksi ääni enemmän kuin valitsematta jääneelle puoluetoverilleen.
Hugo Manninen asteli peilin eteen, kumarsi syvään ja lausahti: Kiitos Hugo luottamuksesta!