Vaikean syksyn jälkeen oli tiedossa, että on täysi mahdottomuus yrittää pärjätä jokaisessa maailmancupin kisassa. Niinpä asetin ainoakseni tavoitteekseni menestymisen Oslon MM-kilpailuissa. Noin kaksi viikkoa ennen kisoja aloin päästä lähelle huippukuntoa, jonka sain viritettyä huippuunsa hyvällä Seiser Almin leirillä ja sen jälkeisellä viikolla kotona.
Heti Osloon saavuttua huomasin kuntoni olevan kohdallaan. Ainoa kysymysmerkki oli, mihin se riittää, kun hiihdetään kilpaa MM-tasolla, sillä edellisestä kunnon kilpailuista oli yli kuukausi. Lähdin päämatkalleni mitali mielessä, ja alkuvauhti antoikin odottaa hyvää. Kuitenkin alamäkiosuuden jälkeen tilanne oli jo vaikeampi, enkä lopun helpoilla osuuksilla saanut suksea kulkemaan tarpeeksi hyvin mitalia silmällä pitäen. Tasatyöntönikään ei ollut tarpeeksi hyvällä tasolla sinä päivänä. Tuloksena oli 8. sija, mihin pitää tällä haavaa olla tyytyväinen, sillä olihan se minun arvokisauran paras sijoitus.
Seuraavana päivänä oli vuorossa parisprintti, mikä meinasi olla täysosumapäivä vielä 400 metriä ennen maalia. Silloin neljä muuta joukkuetta pyyhälsi ohitseni, ja jäin viidenneksi. Alkuun kisan jälkeen v****** tosi paljon, mutta kun olin nähnyt kisan nauhalta tajusin, että tein sen, minkä pystyin. Hiihdin joka kohdasssa niin kuin olin suunnitellut, ja nousuissa jopa vähän lisäsin eroa, mutta se ei riittänyt kasaavaan loppulaskuun, vaikka työnsin vielä parikymmentä metriä pidemmälle vauhtia kuin muut. Viestissä kisani meni pikkuisen mönkään suksen vuoksi, mutta onneksi se ei vaikuttanut meidän joukkueen lopputulokseen. Sillä luultavasti joka tapauksessa samat 5 joukkuetta olisi tullut yhdessä loppuratkaisuihin.
Viestin jälkeen jäljellä oli enää 50 km. Muutamassa kisassa olin hävinnyt suksella vähäisen, ja kun Kattilakosken Teemukin oli testannut omia suksia huomaten niidenkin olevan pikkuisen takkuisia, niin huoltomiehemme huolestui ja alkoi tehdä yhdessä koko Peltosen väen kanssa hommia, jotta he saisivat selville mistä tämä johtui. Sillä minulla ja Teemulla on ollut ihan ympäri maailmaa aivan huippusukset kaikenlaisissa olosuhteissa. Ja viimeisenä aamuna meillä olikin rivissä aivan uusia suksia, jotka toimivat loistavasti, ja ainakin minun kapulat olivat varmasti kisan parhaimmistoa. Ikävä kyllä mies ei enää ollut. Olin aika väsynyt, ja jalkojen lihaskestävyys ei ollut tänä vuonna riittävä 50 km kisan rasituksille, joten aloin jäädä kärkiporukasta noin 35 km jälkeen. Tuloksena oli 26. sija, mikä oli siedettävä päätös MM-kisoilleni. Ennen kaikkea olimme huoltomieheni kanssa helpottuneita, koska saimme viimein selville, mistä alkukisojen suksivaikeudet johtuivat.
Kisoissa oli muutenkin yllättävän suuria eroja suksilla, sillä ruotsalaiset menettivät luultavasti pari mitali alkukisoissa juuri suksien takia. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että sain itseni huippukuntoon juuri oikealla hetkellä, ja huomasin, että kaiken osuessa kohdalleen vauhtini riittää mitaleille asti. Toivottavasti tämä tapahtuu viimeistään Sotshin olympialaisissa.