Kahdeksan parasta jäljellä, eli kaikki valmiina viimeisiin puserruksiin. Villikorttikierrokset tarjosivat ainakin minulle lievät yllätykset jatkoonmenijöiden osalta, sillä niin Blues kuin Ilves olivat ennakkoon hienoisia altavastaajia. Toki paras kolmesta-sarjat eivät edusta playoffsien parasta puolta, sillä esimerkiksi HPK-Ilves pari ratkesi ennen kuin kerkisi sitä kuuluisaa kissaa sanoa.
Minun puolestani nuo säälipleijarit voitaisiin haudata ja palata vanhaan eli kahdeksan parhaan suoriin pleijareihin. Siinä kaikki joukkueet lähtisivät samalta pelimäärältä ja valmistautumisajalta. No paluuta vanhaan ei taida ainakaan vähään aikaan tulla eikä sitä varmaankaan Ilveksen ja Bluesin kannattajajoukoissa ainakaan tämän kevään perusteella halutakaan - tiedä sitten mitä mieltä Oulussa tai Hämeenlinnassa ollaan.
Joka tapauksessa näin mennään nyt ja parit puolivälieriin ovat selvillä. Runkosarjan ykkönen JYP saa vastaansa Ilveksen (10.) eikä ennakkosuosikista liene epäselvyyttä. Myös Ässät - Blues ja Lukko - KalPa -parit kallistuvat etukäteen paremmin sijoittuneen kannalle, sillä kaikille näille pareille runkosarjan keskinäiset voitot menivät selvästi niille. Sen sijaan Helsingin derbyt menivät Jokereille 4-3 ja kaikkiaan kolme varsinaisella peliajalla tasan, joten varsin mielenkiintoinen taistelu tultaneen stadissa käymään. Täytyy tietenkin muistaa että runkosarjan tuloksilla ei ole mitään merkitystä enää, mutta antaahan se jonkinlaisen käsityksen joukkueiden keskinäisistä suhteista.
JYP oli joka osa-alueella parempi kuin Ilves runkosarjassa. Sen materiaali on selvästi laajempi kuin tamperelaisten ja kun ottaa huomioon päästettyjen maalien keskiarvon, ollaan Jyväskylässä epäonnistuttu kunnonajoituksessa jos ei tästä sarjasta jatkoon mennä. Ilves on toki yllätysvalmis joukkue, mutta onko se sitä neljä kertaa? HPK kaatui osin runkosarjassa loistaneen Teemu Lassilan haparointiin ja ehkä ritaripaitojen hienoiseen ylimielisyyteen yhtään unohtamatta tamperelaisten hienoa taistelua.
Risto Dufvan joukkue on toisaalta kompastellut aiemminkin ensimmäisessä playoff-sarjassaan runkosarjan voitettuaan, mutta ei se kuitenkaan niitä sarjoja hävinnyt. Tasoero on joka tapauksessa niin selvä, että jos Ilves ottaa enemmän kuin yhden voiton olen yllättynyt. Tampereella voitaisiin hakea lisää uskoa länsinaapurin ensimmäisestä kierroksesta. Siellä AIK tiputti runkosarjan ykkösen HV-71 suoraan 4-0. Playoffseista ei koskaan tiedä.
Kuulun niihin joiden mielestä olisi sääli jos Ässien pelit päättyisivät jo puolivälieriin. Joukkue on esiintynyt edukseen jatkuvasti ja kyennyt selkeän tappion jälkeenkin ryhdistytäytymään ja katkaisemaan huhut perinteisestä katkeamisestaan. Blues on kuitenkin varteenotettava vastustaja ja vaikkakin siellä on kohtuullinen maalinteko-ongelma, voi uhrautuva puolustaminen yhdessä hyvän maalivahtipelin kanssa johtaa mihin vaan. Pudotuspeleissä pelataan ainoastaan voitoista eikä pisteitä eikä maalieroja lasketa, joten on espoolaisilla omat saumansa, vaikkakin joutui vielä kolme raastavaa peliä runkosarjan jälkeenkin pelaamaan. Jos kun porilaiset sen kuuluisan "hulluutensa" jälleen löytävät niin mitalipelit kutsuvat.
Helsingissä ei ennakkosuosikkia ole, vaikka IFK runkosarjan selvästi paremmin suorittikin. Jos tässä parissa ei olisi paikallispeliasetelmaa, olisi petopaidat aivan selkeä suosikki. Mutta kuten runkosarja osoitti olivat keskinäiset pelit miltei tasan. Maalivahtipeli on suurinpiirtein samalla viivalla, mutta muut alueet ovat IFK:lla selvästi vahvempia - ainakin paperilla. Jos Jokerit eivät löydä lisää laajuutta hyökkäyspelaamiseensa on vaikea uskoa heidän sarjavoittoonsa. Paikallispeleihin on helppo löytää se lisälatinki kun niitä pelataan kuukauden välein, muttä kun niitä onkin joka toinen päivä, niin ne saattavatkin muuttua "vain" pudotuspeleiksi ja jos niin käy on kesäloma lähellä. Täytyy tosin muistaa IFK:n melkoisen synkkä lähimenneisyys pudotuspeleistä sillä saattaahan sekin hieman takaraivossa kolkuttaa.
Lukon ja KalPan sarja pitäisi olla peruskauraa. KalPa ottaa pari voittoa mutta Lukko porskuttaa välieriin huikean hyökkäyskalustonsa ansioista. Ei se tosiaankaan niin mene. Raumalla jos jossain ollaan todella hermostuneita kevään huipennuksen edellä. Vuosi sitten runkosarjan parhaimmistoon kuuluneet ulkomaanavut epäonnistuivat totaalisesti pudotuspeleissä. Rauli Urama on totisen paikan edessä jos pari ensimmäistä ottelua menee kuopiolaisille, sillä tuolloin viimeistään menneisyyden haamut leijuvat kettupaitamiehistön mieliin. Materiaaliltaan raumalaiset ovat ennakkosuosikkeja, mutta mitään pallopeliä ei paperilla ratkaista ja KalPa on ollut yksi kevään parhaista joukkueista. Itse kuitenkin uskon Lukon tähtien vihdoin ja viimein onnistuvan myös pudotuspeleissä ja ottavan paikan mitalipeleissä.
Playoffsien sanotaan olevan aivan eri pelejä kuin runkosarjassa. Totta toinen puoli, mutta ei se peli mihinkään muutu. Suurin ero on siinä, että vastustaja pysyy samana illasta toiseen. Tässä punnitaankin valmentajia enemmän kuin runkosarjassa. Kuinka kyetään reagoimaan esimerkiksi vastustajan uudistuneisiin kuvioihin jos sellaisia tulee ja kuinka hyvin on pystytty valmistautumaan vastustajan pelitapaan jne. Iso juttu on myös joukkueiden sisäiset kemiat. Jos sieltä ei viimeistään nyt löydy niitä johtajia niin kentällä kuin kopissa on tie vaikea, sillä ainakin tasaisissa sarjoissa juuri se henkinen kantti ratkaisee paljon. Kuinka nollataan voitot ja tappiot näyttelee myös suurta roolia sekä loppuun asti uskominen omaan joukkueeseensa. Hyvänä esimerkkinä voisi katsoa mestiksen loppuottelusarjaa. Sport oli voitoissa jo 0-2 -tappiolla, mutta uskoi itseensä ja lopulta voitti kolme seuraavaa peliä joista vieläpä kaksi vieraskentällä ja sitä myötä Mestis-mestaruuden.
Runkosarja oli kuitenkin niin tasainen, että ainoastaan JYPin putoaminen tässä vaiheessa olisi kunnon pommi. Toki Ässienkin kauden loppuminen olisi ainakin porilaisittain ennenaikaisesti yllätys olisi, mutta ei suinkaan samanasteinen kuin JYPin mahdollinen tappiosarja. Muihin sarjoihin mennään syystä jos toisesta melko tasaisista ennakkoasetelmista. Pudotuspeleissä kuitenkin tapahtuu joskus ihmeellisiä asioita ja sehän on se niiden hienous. Toivottavasti kaikissa ottelupareissa nähdään hienoa kiekkoa ja varsinkin sitä kuuluisaa playoff-henkeä.