Voima-lehden pääkirjoitus käsittelee suomalaisen hyvinvointivaltion kohtaloa. Kimmo Jylhämö kirjoittaa:
”Ensin se loi tasa-arvoisen ja hyvin koulutetun kansan. Nyt tasapäistävä ja veroja tasaava hyvinvointivaltion alkaa olla syyllinen lähes kaikkeen mahdolliseen. Ne, jotka se palveluja eivät tarvitse, haluavat siitä eroon. Ne, jotka tarvitsisivat sitä, eivät enää äänestä. Ja jotkut jättävät äänensä käyttämättä koska ovat pettyneet demokratiaan. he odottavat oikean demokratian tulemista. On monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. Että suora demokratia ja ruohojuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. Että valtio on kasvanut liian suureksi. Toisaalta on muistettava, että Suomen valtion pienempi väkiluvultaan kuin naapurikaupunki Pietari. Ja että juuri missään tätä demokratiaksi kutsuttua projektia ei ole saatu toimimaan paremminkaan.”
Tulevaisuus muutti Kiinaan
Yhteiskunnan muotoa käsitellään myös Sosiaalitieto-lehdessä. Pietariakin suurempi esimerkkitapaus on Kiina.
”Eilen, tänään, huomenna” -otsikolla kolumnoi professori Jorma Sipilä Sosiaalitietolehdessä. Hän kirjoittaa ensiksi hieman Suomesta:
”Eräänä päivänä menneisyys loppui. Kotipalvelu tuo lääkkeitä eikä ehdi sanoa päivää. Kotipalvelu kipittää viideksi päiväksi maksalaatikkoa. Tehtaat hylkäsivät Varkauden. Ministeri iloitsee, kun nuoret eivät opiskele liikaa. On hyvä, että irtisanottavia riittää. Nuoret syyttävät suuri ikäluokkia tulevaisuuden ryöstämisestä. Työttömät eivät äänestä ministeriä. ”
Jorma Sipilä kertoo ymmärtäneensä tilanteen käytyään Kiinassa:
”Tulevaisuus muuttikin sinne. Kaikki se ilo ja varmuus: lapsilla on parempi. Huomenna kaikki on mahdollista. Tänään sanotaan, mikä on huonosti, huomenna se voidaan korjata. Tai puolue korjaa. Ainakin ehkä, jos uskaltaa. Maailma riippuu kiinalaisista. Heillä on talous, heillä on tuotanto. Myös meidän eiliset ongelmamme. Likainen ilma, kuoleva maa, samea vesi, kylmät kodit. Heillä on myös rahat, joilla voi ostaa Afrikan. Tai niillä voisi maksaa kansaeläkkeet maalaisille. Puolue ei tiedä, ostaisiko Afrikan vai aloittaisiko kansaneläkkeet. ”
Sipilä luo kolumninsa lopuksi katseen tulevaisuuteen. ”Kiinastakin tulee jonain päivänä kansakunta. Ja jotain päivä suomalaisetkin uskaltavat taas katsoa eteensä. ”
Eriarvoisuuden vähentäminen on unohtunut
Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa valottaa myös Julkisten ja hyvinvointialojen liiton lehti Motiivi, jossa haastatellaan Juho Saarta.
”Suomi on ollut 1990-luvun jälkeen perustellusti kasvun ja työllisyyden yhteiskunta. Eriarvoisuuden vähentäminen on unohtunut. (…) Juho Saaren mukaan Suomi on jakautunut jo kolmeen kerrokseen, pienituloisiin, keskituloisiin ja vauraisiin. Sosiaali- ja terveyspoliittinen järjestelmämme tasa-arvoistaa ihmisiä. Ongelmana on, että se näyttää myös vahvistavan joitakin yhteiskunnallisia eroja.”
Näin luonnehtii Juho Saari ja selvittää: ”keskituloisten kannattaa liittoutua pikemminkin isotuloisten kanssa kuin lähteä kehittämään tuki-loppuisia etuuksia”.
Saaren mielestä hyvinvointivaltiossa kuten Suomessa palveluiden ja tulonsiirtojen järjestäminen kuuluu viime kädessä valtiolle. Valtion pitäisikin aina selvittää, kasvattavatko vai vähentävätkö toimet kansalaisten eriarvoisuutta.