Eduskuntavaalien tulos selviää kahden ja puolen kuukauden kuluttua. Hermostuneisuus on tunnistettavissa. Jymyprotesti tuntuu mahdolliselta, kun arvioidaan mielipidemittausten lukemia. Vaikka gallupit ovat vain galluppeja, niin kuin politiikan tutkija Sami Borg muistuttaa, ne viestivät ajanhenkeä.
Kaikki suuret puolueet ovat menettäjiä. Ykkösenä etenee yhä kokoomus, jota ilmoittaa äänestävänsä noin 21 prosenttia vastaajista. Keskusta ja sosiaalidemokraatit sinnittelevät 18 prosentin lukemissa. Timo Soinin perussuomalaiset puhaltavat muutaman prosenttiyksikön perässä.
Näky häikaisee. Jos se jauhautuu edes osapuilleen huhtivaalien tulokseksi, harkitaan vakavasti kokoomuksen, keskustan ja sosiaalidemokraattien hallitusta. Se takaisi riittävän eduskunnan enemmistön tukemana vakaan tien, mutta tällaisen kabinetin muodostaminen tukahduttaisi vastauksen kansalaisten muutoksen nälkään.
Suuret puolueet saavat katsella saavutuksiaan peilistä. Ne ovat saman kaltaisia. Näkemykselliset erot ovat nimellisiä. Paavo Lipposen pääministeröimien sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kabinettien linja vastaa varsin tarkkaan Matti Vanhasen johtaman punamullan ja sen jälkeisen Vanhasen - Mari Kiviniemen keskustaoikeistolaisten hallitusten linjauksia.
Suurilta puolueilta puuttuvat korvat ihmisten kuunteluun ja sielu sanoman kunnioittamiseen, vaikka isorahaisissa mainoskampanjoissa toisin todistellaan. Niinpä noin vain on hyväksytty se, että lapsilisät vähentävät köyhimpien kansalaisten toimeentulotukea, vaikka riviyksilön sydänääni kokee menettelyn vähäosaisia sysivänä. Samaan sarjaan lukeutuu eläkkeiden verottaminen ansiotuloja rankemmin.
Johtavat poliitikot ovat hanakoita toteuttamaan eliitin näkemyksiä. Verotus on veivattu rikkaita suosivaksi, minkä pääomatulojen ansiotuloa olennaisesti lievempi kohtelu osoittaa. Yhteiskuntaan on rakennettu koneisto yritys- ja muiden tukien pyörittämiseen. Etujärjestöjen palkkajohtajat ponnistelevat yhä muhevampien tukipajatsojen pystyttämiseen.
Sampo-konsernin Björn Wahlroos on kauhistellut keskustelua tuloeroista ja verotuksen progressiivisuuden lisäämisestä. Kasvun takaamisessa tarvitaan muita menetelmiä kuin tulojen tasaus, herra julistaa. Nuoruudessaan hän taistolaisena kommunistina nyökkäili Moskovalle.
Kiintoisa tieteellisen tutkimuksen aihe olisi, kuinka kampanjoiden rahoittajat vaikuttavat hallitusohjelmiin. Tällöin on tarkasteltava työmarkkinajärjestöjä ja talouselämän voimakeskuksia, suuryrityksinä ja henkilöinä. Riippumaton tutkimus kykenee vastaamaan kysymyksiin. Hämmästyttävää on, kun niissä ei ole tosissaan paneuduttu tämän alan ongelmiin. Onko kyseessä huomaamattomuus vai arkuus?
Kasvava siivu perinteisten puolueiden kannattajista kokee Suomen suunnan raikastuvan vain jykevällä protestilla. Tästä kumpuaa perussuomalaisille mitattu kannatus. Taustalla muhii toisilleen ristikkäisiä seikkoja.
Perussuomalaisilta puuttuu yhteiskunnan ohjaamisen pätevyys, mikä suurilla puolueilla on, mutta heidän vahvistumisensa, jonka voima paljastuu vasta äänten laskemisen jälkeen, edistää Suomen tervehdyttämistä. Kuuroutuneiden puolueiden aistit kirkastunevat jopa yllättävän nopsaan. Hengissä pysymisen ja vaikuttamisen vietti kannustaa tähän.
Tosikkomaisuus sallittu, mutta huumori on kiireesti tukahdutettava
Keskon vuorineuvos Matti Halmesmäkeä körmyytetään ojanpohjia myöten, kun hän yhtiönsä Kaupan Päivillä erehtyi harrastamaan, eteläpohjalainen mies kun geeneiltään on, ronskia huumoria paitsi näkyvistä miehistä myös pääministeri Mari Kiviniemestä.
”Ja ainakin flaksi näkyy käyvän Vanhasella yhtä hyvin kuin Matti Nykäsellä”, Halmesmäki tokaisi.
”Junat myöhästelevät vielä enemmän Ruotsissa ja joissakin Afrikan maissa. Ja on sellaisiakin maita, joissa ei ole kiskoja lainkaan”, kaikui lohduttava sanoma VR:n pääjohtajalle Mikael Arolle.
Pääministeri Mari Kiviniemeä Halmesmäki luonnehti kokovartaloministeriksi, jonka kauneuden on havainnut myös Venäjän pääministeri Vladimir Putin.
Kouhkaaminen alkoi sanasta ”kokovartaloministeri”. Iltapäiväjulkaisujen aukeamat täyttyivät. Helsingin Sanomat lohkaisi yhden sivunsa Halmesmäelle.
Vähänkin rivistä poikkeavista sanavalinnoista joutuu nykyisin henkisesti hirtetyksi ja lokaan poljetuksi. Miehistä sallitaan vielä sentään ilmaisullinen veistely mutta naisista ei lainkaan. Pääministerin sopii harkintansa mukaan korostaa tietoisesti naisellisia ja kauneudellisia piirteitään, mutta miehen on sopimatonta lausua niistä jotakin pilkkeellistä.
Yhteiskuntaa latistetaan. Eteläpohjalainen krouvin sanailun ja muiden maakuntien erilaisuudesta kumpuava ilmaisullinen rikkaus tyrehdytetään. Suomen kielen viisaan puhumisen puhdasoppisimmat kardinaalit ja kardinaaliskat liehuvat Helsingin pyhätöissä. Tosikkomaisuutta ylistetään . Huumori vaahdotetaan sammuksiin. Suomi liukuu tylsäksi ja ahdistavaksi tosikkotasavallaksi, jossa ensiksi kyseenalaistetaan ilakoitsijan tolkku ja seuraavaksi oikeusturva.
Totuus kohdattava varuskuntien määrässä
Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen katsoo Maaseudun Tulevaisuudessa joukko-osastojen eli varuskuntien vähentämisen väistämättömäksi. Juustohöylääminen ei riitä. Hän korostaa ajanmukaisen materiaalin merkitystä Suomen turvallisuuden varmistamisessa.
Keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat esittäneet säästöjä etsittäviksi varuskuntien lakkauttamisen sijaan materiaalihankinnoista.
Hallitus ja eduskunta ratkaisevat puolustusrahat ja varuskuntien sijainnin. Puolueilla on taipumus vaalien lähestyessä tehtailla julistuksia, jotka osoittautuvat kestämättömiksi tositilanteessa.
Armeija ansaitsee kunnon kaluston ja toimivat varuskunnat. Maanpuolustamisen motivaation ja käytännön syiden vuoksi varuskuntia tarvitaan Suomen eri puolilla, mutta sopeutusten torjuminen on itsepetosta. Parasta on päättää varuskuntien lakkauttamiset mahdollisimman pian. Näin taataan työrauha ja mahdollistetaan sulkemispaikkakuntien elinkeinopolitiikan tehostaminen.